Tarinanurkka

Kaippa jollain tavalla sanonta “porukassa tyhmyys tiivistyy” pitää paikkaansa meidän kohdallamme. Netta ei välttämättä ollut ihan myyty meidän ajatuksellemme, valjastaessamme ponitamman osin, mutta jättäen kärryt pois perästä. Kuitenkin tamman tottuessa uusiin ääniin takaansa, alkoi homma jopa sujumaankin jollain tasolla ja pystyimme toteamaan, että ehkäpä tässä voisi olla uusi treenimuoto Netalle talven ajalle. Välttämättä millään tavalla tehokasta hiihtoratsastaminen ei taitaisi olla, mutta ehkä se voisi olla välillä sellainen kevyempi tapa saada ponitamma liikkeelle ja pitää itse hauskaa samalla. Mitään kisa-ajatuksia meillä ei todellakaan ollut lähtökohtaisesti, mutta Ellan nähdessä ilmoituksen Erikan Tallilla järjestettävästä laskiaisriehasta, jossa oli myös hiihtoratsastusluokka hommat eskaloituivat jotenkin jännällä tavalla siihen, että olin naputtelemassa ilmoittautumista Netan kanssa. Kisapaikalle päästessämme kerkesimme onneksi seuraamaan edes osan hevosten luokasta ennen kui...

  Teksti sijoittuu syksylle 2025 ”Hej, nu när Fia fyller två år kan man börja fundera på att bedöma kvaliteten på hopphästföl.” Agnes kertoi eräänä päivänä melkeimpä heti kun oli päässyt talliin ja nähnyt minut ja Fian käytävällä. ”Jag vet inte… Jag har ingen idea hur det jobbas“ vastasin todenomaisesti, vaikka äänestäni oli varmasti kuultavissa epävarmuus ehdotettua kohtaan. Mä en ollut ikinä tutustunut nuorille estehevosille tarkoitettuihin tapahtumiin – tosin eipä mulla ollut ikinä aiemmin ollut omaa hevostakaan – joten en mä todellakaan ollut valmis tekemään päätöstä näin nopeasti. Enkä mä toisaalta ehkä ollut kovinkaan innostunut tutkimaan asiaa juuri nyt Agnesin kanssa. ”No men tänk om det. Jag tror att Carl vill ha som tips för det” valmentajani sanoi vielä ennen kuin katosi pihalle oman ratsunsa kanssa. Carl oli sellainen osa tässä palapelissä, jota en välttämättä olisi halunnut edes ottaa esiin. Tokihan mä ymmärsin senkin, että koska Fia oli virallisesti miehen nimissä oli...

Vuosi 2026 tuo eteen jo viidennen Western Weekin. Oli hullua ajatella, jotta tällainen rajapyykki oli saavutettu tämän kisaviikon kanssa, kun ensimmäistä kisaviikkoa järjestäessämme 2022 se oli vain omalla tavallaan hullu ajatus ja kokeilu. Ensimmäisellä kisaviikolla oli mukana vain kolme tiimiä, mutta näistä tiimeistä kaksi oli ollut mukana alusta asti ja viimeinenkin kolme ensimmäistä vuotta. 2023 tiimejä oli mukana jo kuusi, mikä oli paljon enemmän kuin ehkä osasimme odottaakaan. Tokihan toinen vuosi oli edelleen omanlaistansa hakemista, mutta silti viikko saatiin onneksi kunnialla pakettiin. 2024 olikin sitten vieläkin suurempi vuosi, sillä kolmantena vuonna tiimejä oli mukana jo kymmenen. Tokihan olimme ehkä osanneet odottaa, jotta tiimejä olisi tänä vuonna enemmän kuin edeltävinä vuosina, mutta se, jotta neljä uutta tiimiä oli päättänyt lähteä mukaan oli todellakin iloinen yllätys. Viime vuonna tiimeissä otettiin pieni takapakki, kun tiimejä oli mukana vain kahdeksan, mutta kilpa...

Mä olin alkanut jonkinlaisella tasolla miettimään Harrin eläköittämistä. Eihän ori ollut vielä kuin yhdentoista ja pääsääntöisesti se oli pysynyt koko uransa kunnossa. Hollannissa ollessaan kimo ori oli saanut oikeastaan enemmän kuin tarpeeksi aikaa eikä sitä ollut yritettykään tuoda liiallisella kiireellä kisa-areenoille, vaikka ratsuttajansa olikin lopulta vienyt nuoren orin kokemaan ensimmäiset kenttäkisansa. Jokaiseen treeniin kimo ori lähti aina korvat höröllä ja työmotivaatiota Harrilta edelleen löytyi, joten senkään loppumisesta ei johtunut nämä pohteeni. Totta puhuen, jos ori itse olisi näyttänyt siltä, jotta sillä ei ollut enää innostusta harjoitteluun ja kilpailemiseen päätöksen tekeminen olisi voinut olla huomattavasti helpompaa. Oikeastaan sen jälkeen ei olisi tarvinnut enää edes pohtia mikä olisi oikea ratkaisu, sillä orisi tehnyt sen minun puolestani. En mä tiennyt olisiko se vain hyvän hevosen hukkaan heittämistä, jos nyt päätyisin eläköittämään Harrin. Saati jotta nautt...

Olin pystynyt välttelemään yllättävänkin pitkään sitä hetkeä, jossa minun oli paljastettava vanhemmilleni miksi olin alkanut viettämään paljon enemmän aikaa tallilla kuin aikaisemmin. Suurestihan tässä auttoi myös se, että olin jo useamman kuukauden asunut omillani, jonka puolesta minun ei tarvinnut selitellä vanhemmilleni sitä mihin olin menossa ja miten kauan aikoisin siellä viettää. Kuitenkin nyt jotain kautta vanhempani olivat saaneet tietää diilistäni Carlin kanssa. Tämä tieto oli aiheuttanut yhden varmaan isoimmista riidoistamme ikinä vanhempieni kanssa. Kylähän mä ymmärsin mistä vanhempieni ajatukset saivat voimansa, mutta toisaalta kyseessä oli MUN matkani eikä heidän. Mulla ei ollut mitään hajua siitä, olinko saanut vanhempani ymmärtämään oman näkökantani koko diiliin sekä sen, että minulla ei ollut tässä kiinni mitään muuta kuin omaa aikaani. Carl oli kuitenkin luvannut maksaa kaikki kulut, joita Fian elämästä koituisi, joten senkään puolesta minulla ei välttämättä ollut kovi...

Mä olin miettinyt jonkin aikaa ilmoittaisinko Harria ollenkaan Guldholm Summer Festivalien kenttäluokkaan. Kimo oli antanut mulle paljon enemmän kuin mistä mä olin osannut ikinä edes haaveilla, joten senkin puolesta musta tuntui, jotta mä olin oikeastaan vaan velkaa Harrille. Meidän treenaamisemmekaan ei välttämättä ollut enää mitenkään vakavamielistä, joten en mä nähnyt, että me ainakaan voitaisiin millään tasolla pärjätä. Pohdinnastani huolimatta mä löysin itseni kisaviikon tiistaina valkoisten aitojen sisältä tanssittamassa kimoa oriani koulukokeen merkeissä. Meidän parhaimpia se ei todellakaan ollut ja totta puhuen mä olin yllättynyt siitä, että koko koulukoe oli mennyt edes lävitse. Eikä meidän onnemme kyllä rataesteilläkään jatkunut, sillä oman tyhmän virheeni vuoksi Harri päätyi tiputtamaan yhden puomin. Ei sillä, että lopputuloksissa sillä yhdellä puomilla olisi ollut mitään merkitystä, vaikka se olisikin nostanut meidät Käkiharjun Oskarille lopulta menneelle sijalle. Kahdesta ...

”NEJ. NEJ! Inte i helvetet!” melkein huusin Agnesille naisen ehdottaessa, josko lähtisimme katsomaan Solgardens slottella järjestettäviä estekilpailuja. Ehkä joskus – paino vahvasti sanalla Joskus – mä voisin olla valmis ottamaan tällaisen askeleen. Vaikka tapahtunut ei pyörinyt enää mielessäni päivittäin, ei se silti tarkoittanut sitä, että mä olisin kuitenkaan vielä valmis ottamaan tällaista askelta. Olinhan mä joskus leikitellyt, sillä ajatuksella josko mä kävisin katsomassa estekisoja, mutta en mä todellakaan ollut vielä valmis tekemään sitä oikeasti. Sitten kun mä joskus hamaassa tulevaisuudessa tekisin jotain sen eteen, että kävisin katsomassa estekilpailuja, haluaisin tehdä sen omaan tahtiini ja valita kisat, joita kävisin seuraamassa itse. Hästkraft på höjden ei todellakaan ollut sellainen kilpailu, jota mä haluaisin mennä katsomaan. Estekorkeuksien ollessa matalimmillaankin metrin, olisivat ne ihan liian korkeita siihen nähden mikä minusta tuntuisi mukavalta. Vaikka en itse ol...