Tarinanurkka

Mun motivaatio kisaamiseen oli jossain Bahamalla minkä puolesta me ei ollut Ziran kanssa kierretty kovinkaan paljoa kilpailuissa. Ehkä tällä kokemuksella oli hullua ilmoittautua Power Jumpin kvaalikilpailuihin, mutta niin vain mun ilmoittautuminen lähti vielä useampaan luokkaan. Eka suoritus meillä meni ihan jees, yksi tyhmä puomi me napattiin matkaamme, mutta sentään meidän aikamme riitti luokkavoittoon mikä oli edes pieni lohtu tässä asiassa. Ja noh, 300v€ oli myös kiva pieni matkakulujen korvaus. 140cm sitten ei todellakaan ollut meidän luokkamme, vaikka me otettiinkin myös siinä vain yksi puomi matkaamme. Sunnuntaina oli sitten aika laittaa kaikki peliin, kun alettiin ratkomaan kvaalipaikkoja kohti kesän päätapahtumaa. Mun ja Ziran ainut tavoite oli saada edes toisesta luokasta kvaali tuohon pääluokkaan ja suurempi tavoite oli saada molemmista luokista kvaalit kohti kesän päätapahtumaa. 130cm luokassa me onnistuttiin hyppäämään nollatulos, mutta liian hitaalla ajalla, sillä meidän ...

Vaikka mulla ei todellakaan ollut ajatuksissa osallistua Katan kanssa tämän vuoden Power Jumpiin siitäkään huolimatta, että se järjestettiin tänä vuonna Suomessa. Kuitenkin ihan vain kisakokemuksen kartuttamiseksi mä olin ilmoittanut Katan Power Jumpin kvaaliviikonloppuun. Lauantaina ruunikon kanssa edessä oli kaksi lämmittelyluokkaa, joista ensimmäinen hypättiin 110cm tasolla ja toinen oli sitten meidän ”pääluokka” eli 120cm. 110cm luokassa oli 44 muutakin ratsukkoa meidän lisäksemme, joten jo pelkästään sen puolesta saatoin arvella, että pelimme oli menetetty. Totta puhuen tänä päivänä enemmän kuin usein tuntui siltä, jotta tarvittaisiin jotain pyhää henkeä tai muuta että meillä voisi olla mitään mahdollisuuksia pärjätä. Oikeastaan koko suoritukseen mä en asettanut mitään muuta tavoitetta kuin sen, että jos me nyt päästäisiin ehjänä ja yhdessä pois radalta. Tän puolesta mä en todellakaan lähtenyt ratsastamaan aikaa, vaan oikeastaan mun ainut tavoite oli yrittää ratsastaa mahdollisimm...

Fian satula oli saapunut toukokuun puolivälissä, ja samalla se oli merkinnyt sitä, että ruunikon ratsuttaminen oli taas askeleen lähempänä. Me oli istuttu Agnesin ja Carlin kanssa alas keskustelemaan siitä, miten Fian ratsuttaminen tulisi etenemään. Koska Agnesilla oli kädet täynnä omien hevostensa kanssa, ei nainen voisi olla niin paljoa apunani kuin mitä projekti vaatisi ja loukkaantumisensa vuoksi Carlistakaan ei olisi apua, lupasi mies kysellä kontakteiltaan, josko jollain olisi aikaa auttaa minua Fian ratsuttamisessa. Ajatus uuteen ihmiseen tutustumisesta ei ollut oikeastaan kovinkaan houkutteleva, mutta Carl oli tainnut kertoa Joannalle jotain, sillä nainen ei vaikuttanut ensitapaamisellamme siltä, että häntä kannattaisi jännittää. Toki voisi olla, jotta tämä olisi vain naisen perusluonne, mutta ainakin oma oloni oli huomattavasti helpottuneempi ja ehkä meidän yhteistyöstämme voisikin tulla jotain sen puolesta. Ensimmäisellä tapaamisellamme Joannan kanssa myös Carl ja Agnes oliva...