Kaippa jollain tavalla sanonta “porukassa tyhmyys tiivistyy” pitää paikkaansa meidän kohdallamme. Netta ei välttämättä ollut ihan myyty meidän ajatuksellemme, valjastaessamme ponitamman osin, mutta jättäen kärryt pois perästä. Kuitenkin tamman tottuessa uusiin ääniin takaansa, alkoi homma jopa sujumaankin jollain tasolla ja pystyimme toteamaan, että ehkäpä tässä voisi olla uusi treenimuoto Netalle talven ajalle. Välttämättä millään tavalla tehokasta hiihtoratsastaminen ei taitaisi olla, mutta ehkä se voisi olla välillä sellainen kevyempi tapa saada ponitamma liikkeelle ja pitää itse hauskaa samalla.
Mitään kisa-ajatuksia meillä ei todellakaan ollut lähtökohtaisesti, mutta Ellan nähdessä ilmoituksen Erikan Tallilla järjestettävästä laskiaisriehasta, jossa oli myös hiihtoratsastusluokka hommat eskaloituivat jotenkin jännällä tavalla siihen, että olin naputtelemassa ilmoittautumista Netan kanssa.
Kisapaikalle päästessämme kerkesimme onneksi seuraamaan edes osan hevosten luokasta ennen kuin oli aika lähteä verryttelemään Nettaa omaa suoritustamme ajatellen. Ympärillämme pyörineet muut hiihtovaljakot saivat päistärikön kuitenkin jollain tasolla varuilleen, ja mitä erinäisempiä liikkeitä Netta esitteli, sitä enemmän mua mietitytti, jotta kuinka meillä tulisikaan menemään…
Eikä meidän suorituksestamme sitten jäänytkään mitään kerrottavaa jälkipolville, meidän ollessa poniluokan jumbosijalla. Menestyksen sijaan meille jäi hauskoja muistoja sekä erilainen kokemus tietenkin uuden treenityylin lisäksi. Eihän sitä tietäisi vaikka joskus innostuisimme kokeilemaan kilpailemista tällä tyylillä uudestaankin, mutta mitään tavoitetta emme asiasta ottaisi. Hullut ideat taitaisi olla parhaita pitää sellaisina.
3/25
Maaliskuun lopulla me suunnattiin Netan kanssa Fellbury Studiin kokeilemaan onneamme valjakkoajojaoksen cup kilpailussa. Menestystähän meillä ei näistä kisoista tullut, mutta sitä ei toisaalta uskaltanutkaan odottaa. 95 lähtijän luokassa me jäätiin lopulta sijalle 68. Siitä huolimatta me saatiin hyvää treeniä kisatilanteesta ja tällä olisi hyvä jatkaa kohti seuraavaa koitosta ja toivottavasti korkeampia sijoja.
Mitään kisa-ajatuksia meillä ei todellakaan ollut lähtökohtaisesti, mutta Ellan nähdessä ilmoituksen Erikan Tallilla järjestettävästä laskiaisriehasta, jossa oli myös hiihtoratsastusluokka hommat eskaloituivat jotenkin jännällä tavalla siihen, että olin naputtelemassa ilmoittautumista Netan kanssa.
Kisapaikalle päästessämme kerkesimme onneksi seuraamaan edes osan hevosten luokasta ennen kuin oli aika lähteä verryttelemään Nettaa omaa suoritustamme ajatellen. Ympärillämme pyörineet muut hiihtovaljakot saivat päistärikön kuitenkin jollain tasolla varuilleen, ja mitä erinäisempiä liikkeitä Netta esitteli, sitä enemmän mua mietitytti, jotta kuinka meillä tulisikaan menemään…
Eikä meidän suorituksestamme sitten jäänytkään mitään kerrottavaa jälkipolville, meidän ollessa poniluokan jumbosijalla. Menestyksen sijaan meille jäi hauskoja muistoja sekä erilainen kokemus tietenkin uuden treenityylin lisäksi. Eihän sitä tietäisi vaikka joskus innostuisimme kokeilemaan kilpailemista tällä tyylillä uudestaankin, mutta mitään tavoitetta emme asiasta ottaisi. Hullut ideat taitaisi olla parhaita pitää sellaisina.
3/25
Maaliskuun lopulla me suunnattiin Netan kanssa Fellbury Studiin kokeilemaan onneamme valjakkoajojaoksen cup kilpailussa. Menestystähän meillä ei näistä kisoista tullut, mutta sitä ei toisaalta uskaltanutkaan odottaa. 95 lähtijän luokassa me jäätiin lopulta sijalle 68. Siitä huolimatta me saatiin hyvää treeniä kisatilanteesta ja tällä olisi hyvä jatkaa kohti seuraavaa koitosta ja toivottavasti korkeampia sijoja.
Kommentit
Lähetä kommentti