Siirry pääsisältöön

40. Juhlaviikko lähestyy

Vuosi 2026 tuo eteen jo viidennen Western Weekin. Oli hullua ajatella, jotta tällainen rajapyykki oli saavutettu tämän kisaviikon kanssa, kun ensimmäistä kisaviikkoa järjestäessämme 2022 se oli vain omalla tavallaan hullu ajatus ja kokeilu.

Ensimmäisellä kisaviikolla oli mukana vain kolme tiimiä, mutta näistä tiimeistä kaksi oli ollut mukana alusta asti ja viimeinenkin kolme ensimmäistä vuotta. 2023 tiimejä oli mukana jo kuusi, mikä oli paljon enemmän kuin ehkä osasimme odottaakaan. Tokihan toinen vuosi oli edelleen omanlaistansa hakemista, mutta silti viikko saatiin onneksi kunnialla pakettiin.

2024 olikin sitten vieläkin suurempi vuosi, sillä kolmantena vuonna tiimejä oli mukana jo kymmenen. Tokihan olimme ehkä osanneet odottaa, jotta tiimejä olisi tänä vuonna enemmän kuin edeltävinä vuosina, mutta se, jotta neljä uutta tiimiä oli päättänyt lähteä mukaan oli todellakin iloinen yllätys. Viime vuonna tiimeissä otettiin pieni takapakki, kun tiimejä oli mukana vain kahdeksan, mutta kilpailu ei silti ollut yhtään sen epätasaisempaa.

Tänä vuonna me vähän muokattiin kisaviikon kulkua viisivuotis synttäreiden kunniaksi. Vaikka aikaisempina vuosina tiimit olivatkin saaneet itse ilmoittautua tälle kisaviikolle, tänä vuonna me päätettiinkin pistää ilmoittautuminen säppiin ja sen sijaan me oli kutsuttu jokainen tiimi erikseen tälle viikolle. Raicy’s Devils & - Angels, Idaho Avalanche, Twinsaster, Wilmington Whoopsies ja High Rollin’ Riders olivat kaikki saaneet kutsun tulevalle viikolle, ja sen lisäksi myös seitsemälle tallille lähti kutsu tulevalle kisaviikolle. Kahdeksaskin talli olisi kutsuttu mukaan, mutta harmillisesti tallin sähköposti ei toiminut, joten kutsua ei saatu ikinä toimitettua perille.

Ensimmäiset kutsut olivatkin lähteneet jo vuoden vaihteen aikoihin ja sen jälkeen kutsuja oli lähetetty aina muutamassa nipussa. Neljä kutsua odotti edelleen lähettämistään, mutta toisaalta kisaviikkoon oli vielä hyvin aikaa kuin myös siihen ajankohtaan, kun olimme toivoneet jokaisen tiimin vastaavan ja vahvistavan osallistumisensa tulevalle kisaviikolle. Perinteisen tiimikisan lisäksi tulevalle kisaviikolle olimme lisänneet yhden extra luokan jokaiselle kolmelle kisapäivälle - yksi muutos menneiltä vuosilta.

Kutsukisan myötä tiimit tultaisiin myös jakamaan Old Timers sekä New comers tiimeihin. Keskustelun alla oli vielä se, tultaisiinko uusille tiimeille tarjoamaan jotain mahdollisuutta kerryttää extrapisteitä vanhoja konkareita vastaan vai olisivatko kaikki tiimit silti samalla viivalla. Tulevaan kisaviikkoon olisi vielä kuitenkin pitkä aika ja samalla me kerettäisiin kehittelemään kaikkea tiimien päänmenoksi tulevaa kisaviikkoa ajatellen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

34. Tason nostoa?

Nähdessäni Komia Dressagen kisakutsun olin miettinyt pitkään mihin luokkiin Leon ilmoittaisin. Se, että luokat olivat vähän hankalassa järjestyksessä, ei helpottanut mietintääni. Varsinkin kun kisat olisivat useamman sadan kilometrin päässä, olisi ehkä liian riski lähteä kokeilemaan vain uutta luokkaa. Kuitenkin me oli treenattu Leon kanssa myös Helpon A:n asioita ja vaikka ne sujuivatkin kotona, saisi kisoista silti erilaista palautetta kuin mitä kotona ja treeneissä saisi. Toisaalta meidän tulostasomme oli ollut Leon kanssa aika vaihtelevaa matalammissa luokissa, joten en tiennyt, että olisiko sen puolesta liian aikaista nostaa tasoa. Tokihan sitä aina voisi käydä kilpailemassa yhden luokan vain hakeakseen treenilistaa, vaikka tasoa ei alkaisikaan vakiinnuttamaan korkeampaan luokkaan. Tokihan meillä olisi vielä kuukausi aikaa treenata kohti Komia Dressagea joten ehkä me lähdettäisiin lauantaina kokeilemaan miten meidän kävisi ensimmäisessä HeA startissa. Sunnuntaina sitten olisikin...

35. Uusia haasteita

Ehkä mä olin kasvattanut Leoa omalla tavallaan pumpulissa, kun en ollut nostanut rautiaan orin tasoja hurjalla vauhdilla. Tokihan monet Leon ikäluokkaa olevat ratsut kilpailivat jo paljon korkeammilla tasoilla, mutta mä halusin nauttia matkasta orin kanssa. Kotimaassani olin saanut kokea enemmän kuin tarpeeksi kiirettä hevosten kanssa, myös niissäkin tilanteissa, kun omasta mielestäni hevonen ei ollut valmis nostamaa tasoaan. Leon kanssa me oli kisattu pääasiassa 80cm tasolla, mutta kotitreeneissä olin alkanut hiljalleen nostamaan puomeja kohti metriä. Parinkymmenen sentin ero esteissä tuntui vain sytyttävän Leoa entistä paremmin ja vaikka rautias olikin hyvin pitkälaukkainen ja aktiivinen etenijä, jollain tasolla sitä tuntui olevan jopa helpompi ratsastaa isoilla esteillä. Pohdittuani Leon uran kehitystä, olin päättänyt ilmoittaa rautiaan Solgårdens slottiin metrin luokkaan. Ehkä olisin kaivannut pohjalle 90cm luokan verryttelyksi, mutta metri oli pienin mitä oli tarjolla, joten sillä...

32. Tapaamisia

Jos mä olin jostain onnellinen, niin siitä että olin päässyt muuttamaan omilleni ja mun ei tarvinnut perustella menojani äidille ja isälle. Tokihan me oltiin todella paljon yhteyksissä vanhempieni kanssa, joten jossain kohtaa mun olisi pakko sanoa jotain, enkä mä todellakaan tiennyt, että kuinka olisin voinut tuoda asian esiin ilman että siitä aiheutuisi mitään sen suurempaa ongelmaa. Totta puhuen Agnes oli joutunut ylipuhumaan muakin pitkän aikaa, jotta olin lopulta edes suostunut antamaan toiselle luvan soittaa tälle Carlille ja sopia tapaamisen. ” Du har inget att stressa över. Carl är en trevlig kille och har fötterna på jorden när det gäller hästar.” “Även om han kan verka sträng förväntar han sig inget omöjligt, bara att han är villig att försöka” Agnes kertoi ajaessamme kohti tallia, jossa puoliverinen majoittui. Vaikka ajatus siitä, että mä saisin jokin tällaisella diilillä olevan hevosen käyttööni olikin alkanut kuulostamaan houkuttelevalta, en mä ollut täysin varma siitä, ett...