Siirry pääsisältöön

Tekstit

54. Uusia aluevaltauksia

Mä en nähnyt itseäni kouluratsastajana, mutta kyllähän mä ymmärsin, jotta sileän ratsastuksella oli iso osa myös esteratsastuksessa, vaikka sitä ei ehkä heti ajattelisikaan todeksi. Ehkä mä olin ilmoittanut meidät kisaamaan Silverkroonille vain sen vuoksi, jotta me pystyttäisiin kartuttamaan vain enemmän yhteistä kisarutiinia Tertun kanssa. Tai sitten mä vain halusin haastaa itseäni osallistumalla sellaisen lajin kisoihin, jota mä en välttämättä kokenut omakseni. Niin tai näin, asiat olivat johtaneet siihen, että mä olin ostanut lentoliput taas kerran ja suunnannut isovanhempieni luokse. Eihän meillä Tertun kanssa ollut todellakaan sellaisia varusteita millä me välttämättä mentäisiin uskottavasta kouluratsukosta, mutta toisaalta helppo C oli sellainen luokka jotta “fake it until you make it” oli ihan uskottava lausunto. Vaikka tehtävät eivät olleet mitään hurjan vaikeita, oli silti jossain kohtaa tuntunut ihan mahdottomalta ajatella, että mä pystyisin muistamaan kokonaista koulurataa m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
Uusimmat tekstit

53. Tuleeko tästä sittenkään mitään?

Mä en tiennyt millainen virhe oli ollut lähteä Suomeen ja Vaahterapolulle kilpailemaan. Ehkä meidän olisi ollut paljon kannattavampaa kilpailla jossain huomattavasti lähempänä Latviaa ja kasata kokemusta sekä rutiinia alle valkoisten aitojen sisäpuolella. Toisaalta nämä kilpailut olivat tarpeeksi pienet siihen, jotta minun ei tarvinnut stressata sitä tulisiko äiti olemaan siellä. Tiesin jotta toinen oli laittanut kaikki paukut siihen, jotta Nora ja Viivi pärjäisivät, joten ei äidillä varmaan olisi edes aikaa keskittyä muihin hevosiin. Tokihan mä olin miettinyt olisiko meidän parempi muuttaa takaisin Saksaan, vai jäädä Latviaan. Totta puhuen ehkä meidän toimintaamme ei katsottaisi Zenissä pitkään hyvällä enkä tiennyt miten pitkään olin valmis piilottelemaan sitä faktaa, jotta olin tekemässä paluuta takaisin modernin kouluratsastuksen pariin, vaikka meidän repertuaarissamme tulisikin aina olemaan paikka myös Alta Escuelalle. Toisaalta päätöstä siitä, että pakkaisimmeko koko elämämme laat...
Lähetä kommentti
Lue lisää

52. On the Showroad

Mä olin kysynyt Josefinalta, josko Ruskamäen hevosautossa mahtuisi matkustamaan Vaahterapolulle kisaamaan, vaikka lähtisinkin kisareissulle ilman hevosta, sillä Terttu tulisi omalla kyydillään suoraan kisapaikalle. Totta puhuen mua oli jännittänyt kysyä isovanhemmiltani olisivatko he valmiita ajamaan Hollannista Suomeen asti tuomaan tammaani näihin kisoihin. Muutenkin nämä olisivat minun ja Tertun toiset yhteiset kilpailut, joten voisi hyvinkin olla, jotta isovanhempani olisivat yrittäneet puhua järkeä päähäni ja saada minut kisaamaan jossain keskieuroopassa sen sijaan että tamma tuotaisiin Suomeen joihinkin ratsastuskoulun pikkukisoihin. Kuitenkaan mitään soraääniä ei ollut kuulunut tämän ehdotuksen vuoksi, vaan molemmat isovanhemmistani olivat olleet valmiita lähtemään reissuun vuokseni. Noustessani Ruskamäen pihassa hevosauton kyytiin tuntui se vähän oudolta ja siltä kuin olisin unohtanut, vaikka olin noin sataan kertaan tarkistanut, jotta minulla oli kisavaatteet, saappaat ja kypär...
Lähetä kommentti
Lue lisää

51. Almost time for final countdown

Western viikkoon oli tällä hetkellä seitsemän päivää jäljellä. Tässä kohtaa alkoi olemaan sellainen aika, kun todellinen grindaus alkaisi. Muutaman päivän päästä loputkin vapaaehtoiset saapuisivat paikalle, ja tilalla kävisi vain nykyistä suurempi kuhina. Sitten joko sunnuntaina tai maanantaina kuhina vain kovenisi, kun western weekin osallistujat saapuisivat tiluksille ja alkaisivat valmistautumaan kohti tiistaina koittavaa ensimmäistä kisapäivää. Tokihan vielä jonkin verran oli tehtävää ennen kuin kisaviikko olisi valmiina alkamaan, sillä edelleen odoteltiin heinä- sekä kuivikekuljetusta, jotta kisaajille olisi tarjolla kuivikkeet sekä heinät kisaviikon ajalle. Tällä pyrittiin helpottamaan parhaansa mukaan kaikkien kisaviikkoa sekä pakkausstressiä, jotta heidän tarvitsisi miettiä näitä asioita matkustaessaan tänne. Vaikka monessa muussa kisassa kilpailijat joutuisivat maksamaan käyttämästään kuivikkeesta sekä heinästä, mä olin päättänyt heti alusta alkaen, jotta meillä nuo kuuluisiva...
Lähetä kommentti
Lue lisää

50. So familiar so new

Miten helvetissä jokin näin tuttu tuntui silti Niin Helvetin tuntemattomalta? Miksi helvetissä mä lähdin tänne, vaikka mä tiesin, jotta Se olisi täällä? Miksi mä otin sen riskin, jotta Se pääsisi arvostelemaan mua? 13 vuotta. Kolmetoista Helvetin Pitkää ja Vaikeaa vuotta. Kolmetoista vuotta, joiden aikana mun elämä oli käynyt niin mutaisissa vesissä, jotta ehkä omalla tavallaan oli ihme, jotta mä olin tässä. Jotta me oltiin tässä. Kolmetoista vuotta, joiden aikana mun piti opetella löytämään ne asiat, jotka toivat mulle iloa. Ne asiat, joiden vuoksi mä halusin nousta sängystä. Ne asiat minkä vuoksi mä halusin Elää. Kaikki nämä vuodet olivat menneet hyvin siihen asti, että jostain helvetin syystä mä päätin, jotta alkaisin kokeilemaan miltä moderni kouluratsastus tuntuisi. Osaisinko mä vielä. Kyllähän mä tiesin, jotta se oli treffailua itse pirun kanssa. Kolmetoista vuotta mä olin enemmän vähemmän suojellut itseäni Siltä Yöltä. Kolmetoista vuotta mä olin pystynyt pysyttelemään erossa mui...
Lähetä kommentti
Lue lisää

49. Fittings and feelings

Agnes oli ilmoittanut, jotta Fialle oli varattu satulansovitusaika. Naisen omille hevosille oli tulossa satulansovittaja, joten nuori tamma oli helppoa ottaa samaan käyntiin. Satulan hankinta tammalle tarkoitti myös sitä, että Fian kanssa oltiin askeleen lähempänä ratsueskarin aloittamista. Tokihan tamman kanssa oli jo tehty jonkinlaisia eskarin esiaskeleita, mutta satulan hankinta tarkoitti sitä, jotta Fian eskari oli todellakin alkamassa. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka Fian eskari tulisi etenemään, saatikaan jotta olisiko musta sitä edistämään koska tähänkin asti meidän matkaamme oli mahtunut paljon sellaista mistä mulla ei ollut mitään hajuakaan. Agnes oli auttanut minua tähän asti tamman kanssa, mutta kevään edetessä naisella alkaisi olemaan omiakin kiireitä, joten en tiennyt olisiko naisella aikaa auttaa minua tamman kanssa. Jos näin kävisi niin todellakin voisi hyvin olla, jotta Fian ratsukoulutus tulisi stoppaamaan täysin. ** ”Hej! Jag är Ella” energisen oloinen b...
Lähetä kommentti
Lue lisää

48. Teams are in

”Okei, viime yö oli takaraja tiimien osallistumiselle tän vuoden kisaviikolle. Tokihan noihin avoimiin luokkiin on mahdollista osallistua aina edeltävään iltaan asti, joten sen puolesta mä en sano vielä mitään. Tai no sen verran voin sanoa, jotta yhtään ilmoittautumista ei vielä ole tullut noihin luokkiin. Toki voi olla, jotta niihin ei tuu ketään kuten tässä on vähän ollut teemana, mutta ei nyt vielä maalailla piruja seinille, vaan katsotaan mitä niiden kanssa tulee tapahtumaan.” Chad puhui koko porukalle, joka oli kokoontunut kuuntelemaan omanlaistansa viikkopalaveria. ”Montako tiimiä tänä vuonna loppupeleissä on kisaamassa?” joku heitti kysymyksen ilmoille enkä mä vaivautunut kääntämään päätäni setviäkseni kuka kysyjä oli. Kai se oli joku niistä likoista, joita tänne oli alkanut jo tipahtelemaan auttaakseen western viikon valmisteluissa ja tietenkin sitten itse tapahtuman aikana. En mä välttämättä aina ymmärtänyt miksi Chad otti näitä apukäsiä jo näin aikaisin, mutta toisaalta not m...
Lähetä kommentti
Lue lisää