Vaikka mulla ei todellakaan ollut ajatuksissa osallistua Katan kanssa tämän vuoden Power Jumpiin siitäkään huolimatta, että se järjestettiin tänä vuonna Suomessa. Kuitenkin ihan vain kisakokemuksen kartuttamiseksi mä olin ilmoittanut Katan Power Jumpin kvaaliviikonloppuun. Lauantaina ruunikon kanssa edessä oli kaksi lämmittelyluokkaa, joista ensimmäinen hypättiin 110cm tasolla ja toinen oli sitten meidän ”pääluokka” eli 120cm.
110cm luokassa oli 44 muutakin ratsukkoa meidän lisäksemme, joten jo pelkästään sen puolesta saatoin arvella, että pelimme oli menetetty. Totta puhuen tänä päivänä enemmän kuin usein tuntui siltä, jotta tarvittaisiin jotain pyhää henkeä tai muuta että meillä voisi olla mitään mahdollisuuksia pärjätä. Oikeastaan koko suoritukseen mä en asettanut mitään muuta tavoitetta kuin sen, että jos me nyt päästäisiin ehjänä ja yhdessä pois radalta. Tän puolesta mä en todellakaan lähtenyt ratsastamaan aikaa, vaan oikeastaan mun ainut tavoite oli yrittää ratsastaa mahdollisimman lähellä nollaa oleva virhepistetulos. Se, miten hyvin mä tulisin tässä projektissa onnistumaan ei ollut vielä selvillä ja totta puhuen mä olin ihan valmis ottamaan vastaan kaikki ne tulokset, joita me tulisimme Katan kanssa tänään saamaan.
Ensimmäisellä radalla tamma tuntui todella hyvältä ja vaikka olisin ehkä voinut ottaa riskejä parissakin kohtaa, päätin kuitenkin ratsastaa turvallisesti ja katsoa mihin se meidän kohdallamme tänään riittäisi. Se, että meidän lopputuloksemme oli NOLLA virhepistettä ja sijoituksemme 5/45 oli paljon enemmän kuin mitä saatoin odottaa. Edeltävästä sijasta jäimme ihan hyvällä aikaerolla, mutta se ei mua haitannut sillä me oli pitkästä aikaa pärjätty. Totta puhuen mä en tiennyt mitä tämä tulisi tarkoittamaan meidän toisen radan osalta, sillä olisi hyvinkin voinut olla niin, jotta Kata olisi käyttänyt kaikki paukkunsa jo metri kympissä.
Metri kahteenkymppiin lähtiessä Kata tuntui ehkä hieman väsyneeltä, mutta silti jotenkin kummasti ruunikko oli energiaa täynnä. Mä en oikein ymmärtänyt ruunikon mielenmaisemaa, mutta yritin parhaani mukaan pärjätä sillä mitä minulle oli tarjolla. Tässäkään luokassa en ajatellut ottaa mitään tyhmiä riskejä ja ratsastaa mitenkään päättömästi, vaan tarkoituksena olisi ratsastaa mahdollisimman siisti ja vähävirheinen rata. Jotenkin ehkä osasin arvella, että täysin nollana emme tältä radalta ratsastaisi pihalle, mutta ehkä mä en kuitenkaan osannut toivoa sitä, että meidän lopputuloksemme olisikin vain yksi pudonnut puomi. Se oli kyllä täysin omaa mokaani, sillä en tukenut Kataa kunnolla hypyssä, vaikka olinkin tuntenut, jotta tammalla alkoi kaksi rataa painaa kavioissa
Puomit jäivät tänään kuitenkin tuohon yhteen ja meidän aikamme riitti nopeimpaan neloseen – ilman puomia olisimme voittaneet – ja päivän toiseen viidenteen sijaan. Kaksi keltaista rusettia ja 300v€ oli enemmän kuin mitä saatoin odottaa tältä viikonlopulta. Kata ei ollut pitkään hypännyt näin hyvin, saati että olisimme onnistuneet menestymään tällaisella tavalla. Huomenna kuitenkin edessä olisi se viikonlopun pääluokka, kun samalla tasolla jaettaisiin lippuja kohti vuoden päätapahtumaa.
Sunnuntaina sitten kvaalattiinkin paikkoja itse päätapahtumaan. 62 ratsukon luokassa pääsylippu oli tarjolla vain seitsemälle ratsukolle, joten tänään todellakin täytyisi tehdä parhaansa, että me olisimme yksi noista seitsemästä ratsukosta, jotka saivat pääsylippunsa kesän päätapahtumaan. Taso tämän päivän luokassa oli kuitenkin Todella Kova ja vaikka jatkoimmekin neljän virhepisteen linjaamme, 67,002s aika oli auttamatta liian hidas kärkikahinoihin. Jos olisimme onnistuneet tiputtamaan seitsemän sekuntia ajastamme olisimme olleet luokan kärjessä. Vaikka minua ehkä lopulta harmittikin pienesti, jotta emme päässeet tänä vuonna mukaan kesän huipputapahtumaan, olin sitäkin tyytyväisempi siitä, miten Kata oli toiminut koko viikonlopun ja totta puhuen saatoinkin vain toivoa, jotta tällainen sama suorittaminen jatkuisi seuraavissakin kisoissamme.
110cm luokassa oli 44 muutakin ratsukkoa meidän lisäksemme, joten jo pelkästään sen puolesta saatoin arvella, että pelimme oli menetetty. Totta puhuen tänä päivänä enemmän kuin usein tuntui siltä, jotta tarvittaisiin jotain pyhää henkeä tai muuta että meillä voisi olla mitään mahdollisuuksia pärjätä. Oikeastaan koko suoritukseen mä en asettanut mitään muuta tavoitetta kuin sen, että jos me nyt päästäisiin ehjänä ja yhdessä pois radalta. Tän puolesta mä en todellakaan lähtenyt ratsastamaan aikaa, vaan oikeastaan mun ainut tavoite oli yrittää ratsastaa mahdollisimman lähellä nollaa oleva virhepistetulos. Se, miten hyvin mä tulisin tässä projektissa onnistumaan ei ollut vielä selvillä ja totta puhuen mä olin ihan valmis ottamaan vastaan kaikki ne tulokset, joita me tulisimme Katan kanssa tänään saamaan.
Ensimmäisellä radalla tamma tuntui todella hyvältä ja vaikka olisin ehkä voinut ottaa riskejä parissakin kohtaa, päätin kuitenkin ratsastaa turvallisesti ja katsoa mihin se meidän kohdallamme tänään riittäisi. Se, että meidän lopputuloksemme oli NOLLA virhepistettä ja sijoituksemme 5/45 oli paljon enemmän kuin mitä saatoin odottaa. Edeltävästä sijasta jäimme ihan hyvällä aikaerolla, mutta se ei mua haitannut sillä me oli pitkästä aikaa pärjätty. Totta puhuen mä en tiennyt mitä tämä tulisi tarkoittamaan meidän toisen radan osalta, sillä olisi hyvinkin voinut olla niin, jotta Kata olisi käyttänyt kaikki paukkunsa jo metri kympissä.
Metri kahteenkymppiin lähtiessä Kata tuntui ehkä hieman väsyneeltä, mutta silti jotenkin kummasti ruunikko oli energiaa täynnä. Mä en oikein ymmärtänyt ruunikon mielenmaisemaa, mutta yritin parhaani mukaan pärjätä sillä mitä minulle oli tarjolla. Tässäkään luokassa en ajatellut ottaa mitään tyhmiä riskejä ja ratsastaa mitenkään päättömästi, vaan tarkoituksena olisi ratsastaa mahdollisimman siisti ja vähävirheinen rata. Jotenkin ehkä osasin arvella, että täysin nollana emme tältä radalta ratsastaisi pihalle, mutta ehkä mä en kuitenkaan osannut toivoa sitä, että meidän lopputuloksemme olisikin vain yksi pudonnut puomi. Se oli kyllä täysin omaa mokaani, sillä en tukenut Kataa kunnolla hypyssä, vaikka olinkin tuntenut, jotta tammalla alkoi kaksi rataa painaa kavioissa
Puomit jäivät tänään kuitenkin tuohon yhteen ja meidän aikamme riitti nopeimpaan neloseen – ilman puomia olisimme voittaneet – ja päivän toiseen viidenteen sijaan. Kaksi keltaista rusettia ja 300v€ oli enemmän kuin mitä saatoin odottaa tältä viikonlopulta. Kata ei ollut pitkään hypännyt näin hyvin, saati että olisimme onnistuneet menestymään tällaisella tavalla. Huomenna kuitenkin edessä olisi se viikonlopun pääluokka, kun samalla tasolla jaettaisiin lippuja kohti vuoden päätapahtumaa.
Sunnuntaina sitten kvaalattiinkin paikkoja itse päätapahtumaan. 62 ratsukon luokassa pääsylippu oli tarjolla vain seitsemälle ratsukolle, joten tänään todellakin täytyisi tehdä parhaansa, että me olisimme yksi noista seitsemästä ratsukosta, jotka saivat pääsylippunsa kesän päätapahtumaan. Taso tämän päivän luokassa oli kuitenkin Todella Kova ja vaikka jatkoimmekin neljän virhepisteen linjaamme, 67,002s aika oli auttamatta liian hidas kärkikahinoihin. Jos olisimme onnistuneet tiputtamaan seitsemän sekuntia ajastamme olisimme olleet luokan kärjessä. Vaikka minua ehkä lopulta harmittikin pienesti, jotta emme päässeet tänä vuonna mukaan kesän huipputapahtumaan, olin sitäkin tyytyväisempi siitä, miten Kata oli toiminut koko viikonlopun ja totta puhuen saatoinkin vain toivoa, jotta tällainen sama suorittaminen jatkuisi seuraavissakin kisoissamme.
Kommentit
Lähetä kommentti