Siirry pääsisältöön

59. Next Stop: Power Jump 2026

Mun motivaatio kisaamiseen oli jossain Bahamalla minkä puolesta me ei ollut Ziran kanssa kierretty kovinkaan paljoa kilpailuissa. Ehkä tällä kokemuksella oli hullua ilmoittautua Power Jumpin kvaalikilpailuihin, mutta niin vain mun ilmoittautuminen lähti vielä useampaan luokkaan.

Eka suoritus meillä meni ihan jees, yksi tyhmä puomi me napattiin matkaamme, mutta sentään meidän aikamme riitti luokkavoittoon mikä oli edes pieni lohtu tässä asiassa. Ja noh, 300v€ oli myös kiva pieni matkakulujen korvaus. 140cm sitten ei todellakaan ollut meidän luokkamme, vaikka me otettiinkin myös siinä vain yksi puomi matkaamme.

Sunnuntaina oli sitten aika laittaa kaikki peliin, kun alettiin ratkomaan kvaalipaikkoja kohti kesän päätapahtumaa. Mun ja Ziran ainut tavoite oli saada edes toisesta luokasta kvaali tuohon pääluokkaan ja suurempi tavoite oli saada molemmista luokista kvaalit kohti kesän päätapahtumaa. 130cm luokassa me onnistuttiin hyppäämään nollatulos, mutta liian hitaalla ajalla, sillä meidän lopullinen sijoituksemme oli vasta kolmas. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä se tarkoitti sitä, että kahden ruusukkeen lisäksi matkapottimme kasvoi 3000v€:lla. 3300v€oli ihan mukava kate matkakuluille, sillä ei todellakaan ollut mitään ilmaista huvia lähteä kilpailemaan näin kauaksi…

140cm luokka ei sitten ollut meidän juttumme, vaan Zira nappasi radalta 12 virhepistettä jotka tiputtivat meidät sijalle 49/58 ja samalla Hyvin Kauas siitä mahdollisuudesta, että me olisi saatu kvaali myös tästä luokasta. Noh, sentään yksi kvaali oli jäänyt viikonlopulta takataskuun sekä osaa matkarahasta, joten ehkä tämä viikonloppu oli jollain tasolla onnistunut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

35. Uusia haasteita

Ehkä mä olin kasvattanut Leoa omalla tavallaan pumpulissa, kun en ollut nostanut rautiaan orin tasoja hurjalla vauhdilla. Tokihan monet Leon ikäluokkaa olevat ratsut kilpailivat jo paljon korkeammilla tasoilla, mutta mä halusin nauttia matkasta orin kanssa. Kotimaassani olin saanut kokea enemmän kuin tarpeeksi kiirettä hevosten kanssa, myös niissäkin tilanteissa, kun omasta mielestäni hevonen ei ollut valmis nostamaa tasoaan. Leon kanssa me oli kisattu pääasiassa 80cm tasolla, mutta kotitreeneissä olin alkanut hiljalleen nostamaan puomeja kohti metriä. Parinkymmenen sentin ero esteissä tuntui vain sytyttävän Leoa entistä paremmin ja vaikka rautias olikin hyvin pitkälaukkainen ja aktiivinen etenijä, jollain tasolla sitä tuntui olevan jopa helpompi ratsastaa isoilla esteillä. Pohdittuani Leon uran kehitystä, olin päättänyt ilmoittaa rautiaan Solgårdens slottiin metrin luokkaan. Ehkä olisin kaivannut pohjalle 90cm luokan verryttelyksi, mutta metri oli pienin mitä oli tarjolla, joten sillä...

34. Tason nostoa?

Nähdessäni Komia Dressagen kisakutsun olin miettinyt pitkään mihin luokkiin Leon ilmoittaisin. Se, että luokat olivat vähän hankalassa järjestyksessä, ei helpottanut mietintääni. Varsinkin kun kisat olisivat useamman sadan kilometrin päässä, olisi ehkä liian riski lähteä kokeilemaan vain uutta luokkaa. Kuitenkin me oli treenattu Leon kanssa myös Helpon A:n asioita ja vaikka ne sujuivatkin kotona, saisi kisoista silti erilaista palautetta kuin mitä kotona ja treeneissä saisi. Toisaalta meidän tulostasomme oli ollut Leon kanssa aika vaihtelevaa matalammissa luokissa, joten en tiennyt, että olisiko sen puolesta liian aikaista nostaa tasoa. Tokihan sitä aina voisi käydä kilpailemassa yhden luokan vain hakeakseen treenilistaa, vaikka tasoa ei alkaisikaan vakiinnuttamaan korkeampaan luokkaan. Tokihan meillä olisi vielä kuukausi aikaa treenata kohti Komia Dressagea joten ehkä me lähdettäisiin lauantaina kokeilemaan miten meidän kävisi ensimmäisessä HeA startissa. Sunnuntaina sitten olisikin...

32. Tapaamisia

Jos mä olin jostain onnellinen, niin siitä että olin päässyt muuttamaan omilleni ja mun ei tarvinnut perustella menojani äidille ja isälle. Tokihan me oltiin todella paljon yhteyksissä vanhempieni kanssa, joten jossain kohtaa mun olisi pakko sanoa jotain, enkä mä todellakaan tiennyt, että kuinka olisin voinut tuoda asian esiin ilman että siitä aiheutuisi mitään sen suurempaa ongelmaa. Totta puhuen Agnes oli joutunut ylipuhumaan muakin pitkän aikaa, jotta olin lopulta edes suostunut antamaan toiselle luvan soittaa tälle Carlille ja sopia tapaamisen. ” Du har inget att stressa över. Carl är en trevlig kille och har fötterna på jorden när det gäller hästar.” “Även om han kan verka sträng förväntar han sig inget omöjligt, bara att han är villig att försöka” Agnes kertoi ajaessamme kohti tallia, jossa puoliverinen majoittui. Vaikka ajatus siitä, että mä saisin jokin tällaisella diilillä olevan hevosen käyttööni olikin alkanut kuulostamaan houkuttelevalta, en mä ollut täysin varma siitä, ett...