Agnes oli ilmoittanut, jotta Fialle oli varattu satulansovitusaika. Naisen omille hevosille oli tulossa satulansovittaja, joten nuori tamma oli helppoa ottaa samaan käyntiin. Satulan hankinta tammalle tarkoitti myös sitä, että Fian kanssa oltiin askeleen lähempänä ratsueskarin aloittamista. Tokihan tamman kanssa oli jo tehty jonkinlaisia eskarin esiaskeleita, mutta satulan hankinta tarkoitti sitä, jotta Fian eskari oli todellakin alkamassa. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka Fian eskari tulisi etenemään, saatikaan jotta olisiko musta sitä edistämään koska tähänkin asti meidän matkaamme oli mahtunut paljon sellaista mistä mulla ei ollut mitään hajuakaan. Agnes oli auttanut minua tähän asti tamman kanssa, mutta kevään edetessä naisella alkaisi olemaan omiakin kiireitä, joten en tiennyt olisiko naisella aikaa auttaa minua tamman kanssa. Jos näin kävisi niin todellakin voisi hyvin olla, jotta Fian ratsukoulutus tulisi stoppaamaan täysin.
**
”Hej! Jag är Ella” energisen oloinen blondi esitteli itsensä saapuessani talliin ja parivaljakon seistessä käytävällä.
”Inka” esittelin itseni lyhyesti, ennen kuin jäin nojailemaan muutaman karsinan päähän ja seuraamaan blondin toimintaa.
Agnes ja Ella sovittivat vielä parille naisen omalle hevoselle satulat, ennen kuin minun ohjeistettiin hoitamaan Fia. Harjasin nuoren tammani todella huolellisesti ennen kuin sujautin suojat jalkoihin ja suitsin tamman jättäen sille kuitenkin vielä riimun päähän. Lopulta sain taluttaa Fian käytävälle, jota reunusti erilaiset satulat useammassa eri värissä ja sävyssä. Katselin erilaisia satuloita ja mietin olinko ikinä edes nähnyt niin montaa erilaista satulaa elämässäni tai tiesinkökään jotta satuloita oli niin montaa erilaista laatua.
”Oletko ajatellut millaista satulaa haluaisit Fialle?” Ella kysyi minulta samalla kun otti mittoja ruunikon tamman selästä.
”En mä… varmaan joku estesatula.”
”Jees. Todennäköisesti kun kyseessä on nuori ja vielä lihaksistoltaan kehittyvä hevonen turvallisin reitti olisi mennä sellaisen satulan kautta, jota pystyy muokkaamaan sitä mukaan, kun Fian selkä muuttuu. Tokihan voi olla, jotta yksi ja sama satula ei tule istumaan tammalle sen koko elämää, mutta sellaisella pääsee onneksi alkuun.”
En osannut sanoa Ellalle mitään tähän asiaan, sillä minulla ei todellakaan ollut mitään tietoa siitä, kuinka hommat tulisivat menemään. Jos minulla olisi ollut jonkin aiemman hevosen kanssa kokemusta tällaisesta hommasta olisin ehkä voinut osatakin sanoa paljon enemmän, mutta tällä hetkellä puoliksi epävarma ”mhmm” oli kaikkea mitä osasin vastata. Olinhan mä tyytyväinen siitä, jotta Agnes oli mun apunani, mutta ehkä mä silti jollain tasolla toivoin, jotta Carl olisi ollut täälä hoitamassa tämän asian.
Pohdintani aikana Ella oli siirtynyt tutkimaan muutamia erilaisia satuloita ja lopulta tuo poimi yhden käsiinsä. ”Tää vois olla yks vaihtoehto” blondi puheli samalla kun asetti satulan Fian selkään.
Muutaman kerran Ella päätyi vaihtamaan Fian selässä olevaa satulaa, ennen kuin nainen löysi sellaisen satulan, jonka ajatteli olevan kaikista sopivin Fialle. Testailtuaan satulaa tamman selässä käytävällä blondi pyysi, jotta siirtyisimme maneesiin ja juoksuttaisin Fiaa, jotta Ella näkisi miten satula istuisi tamman selkään liikkeessä. Taluttaessani ruunikkoa kohti maneesia mua jännitti miten seuraava juoksutus tulisi menemään, sillä vaikka olin juoksuttanutkin Fiaa paljon tähän mennessä niin pelkässä liinassa kuin myös erilaisilla juoksutusavuilla ja muilla valmistellakseni ruunikkoa tammaa ratsutukseen, tämä tulisi olemaan ensimmäinen kerta, kun Fia liikkuisi liinassa satuloituna.
Vaikka en ollutkaan varma, miten Fia tulisi suhtautumaan satulan painoon selässään sekä sen tuomaan tunteeseen liikkuessaan. Kuitenkaan ruunikko ei tuntunut edes huomaavan, jotta selässään olisi jotain uutta ja erilaista. Maneesiin päästessämme pyysin Fian ensin käynnissä isolle ympyrälle, ennen kuin oli aika maiskauttaa merkkinä siitä, jotta ruunikko saisi siirtyä raviin. Tamma siirtyi askellajista toiseen sulavasti kuin varmaan tässä kohtaa jo kymmeniä kertoja aiemmin. Suklaanruskeat korvat olivat tiukalla höröllä ja Fian askellus näytti kevyeltä ja helpolta. Lopuksi Ella halusi nähdä tamman vielä laukassa molemmissa kierroksissa ennen kuin nainen pyysi minua pysäyttämään tamman, jotta sai tutkittua miltä satula ja sen jättämät merkit tamman selässä näyttäisivät. Parin erilaisen satulakokeilun jälkeen Ella viimein oli tyytyväinen erääseen satulaan ja palattuamme talliin sain sanoa omat kommenttini asiaan, samalla kun Ella kirjoitti ylös sanomaani.
”Jes, mä uskon, että tässä on kaikki ja mä laitan satulan tilaukseen. Jos tulee jotain vielä mieleen niin aina saa soittaa tai laittaa viestiä. Tarkkaa arviota mä en osaa sanoa, mutta varmaan sellainen pari kuukautta menee, jotta satula on perillä. Kenelles mä muutes kirjoitan siitä laskun?” Agnesin jäädessä antamaan Ellalle Carlin tietoja laskua varten, sain hoitaa Fian takaisin ulos ja tamman palattua tarhaansa seurasinkin sen nautinnollista piehtarointia ennen kuin raskaan huokaisun siivittämänä suoristin itseni ja aloin tekemään matkaa takaisin talliin, jotta sain siivottua jälkeni.
**
”Hej! Jag är Ella” energisen oloinen blondi esitteli itsensä saapuessani talliin ja parivaljakon seistessä käytävällä.
”Inka” esittelin itseni lyhyesti, ennen kuin jäin nojailemaan muutaman karsinan päähän ja seuraamaan blondin toimintaa.
Agnes ja Ella sovittivat vielä parille naisen omalle hevoselle satulat, ennen kuin minun ohjeistettiin hoitamaan Fia. Harjasin nuoren tammani todella huolellisesti ennen kuin sujautin suojat jalkoihin ja suitsin tamman jättäen sille kuitenkin vielä riimun päähän. Lopulta sain taluttaa Fian käytävälle, jota reunusti erilaiset satulat useammassa eri värissä ja sävyssä. Katselin erilaisia satuloita ja mietin olinko ikinä edes nähnyt niin montaa erilaista satulaa elämässäni tai tiesinkökään jotta satuloita oli niin montaa erilaista laatua.
”Oletko ajatellut millaista satulaa haluaisit Fialle?” Ella kysyi minulta samalla kun otti mittoja ruunikon tamman selästä.
”En mä… varmaan joku estesatula.”
”Jees. Todennäköisesti kun kyseessä on nuori ja vielä lihaksistoltaan kehittyvä hevonen turvallisin reitti olisi mennä sellaisen satulan kautta, jota pystyy muokkaamaan sitä mukaan, kun Fian selkä muuttuu. Tokihan voi olla, jotta yksi ja sama satula ei tule istumaan tammalle sen koko elämää, mutta sellaisella pääsee onneksi alkuun.”
En osannut sanoa Ellalle mitään tähän asiaan, sillä minulla ei todellakaan ollut mitään tietoa siitä, kuinka hommat tulisivat menemään. Jos minulla olisi ollut jonkin aiemman hevosen kanssa kokemusta tällaisesta hommasta olisin ehkä voinut osatakin sanoa paljon enemmän, mutta tällä hetkellä puoliksi epävarma ”mhmm” oli kaikkea mitä osasin vastata. Olinhan mä tyytyväinen siitä, jotta Agnes oli mun apunani, mutta ehkä mä silti jollain tasolla toivoin, jotta Carl olisi ollut täälä hoitamassa tämän asian.
Pohdintani aikana Ella oli siirtynyt tutkimaan muutamia erilaisia satuloita ja lopulta tuo poimi yhden käsiinsä. ”Tää vois olla yks vaihtoehto” blondi puheli samalla kun asetti satulan Fian selkään.
Muutaman kerran Ella päätyi vaihtamaan Fian selässä olevaa satulaa, ennen kuin nainen löysi sellaisen satulan, jonka ajatteli olevan kaikista sopivin Fialle. Testailtuaan satulaa tamman selässä käytävällä blondi pyysi, jotta siirtyisimme maneesiin ja juoksuttaisin Fiaa, jotta Ella näkisi miten satula istuisi tamman selkään liikkeessä. Taluttaessani ruunikkoa kohti maneesia mua jännitti miten seuraava juoksutus tulisi menemään, sillä vaikka olin juoksuttanutkin Fiaa paljon tähän mennessä niin pelkässä liinassa kuin myös erilaisilla juoksutusavuilla ja muilla valmistellakseni ruunikkoa tammaa ratsutukseen, tämä tulisi olemaan ensimmäinen kerta, kun Fia liikkuisi liinassa satuloituna.
Vaikka en ollutkaan varma, miten Fia tulisi suhtautumaan satulan painoon selässään sekä sen tuomaan tunteeseen liikkuessaan. Kuitenkaan ruunikko ei tuntunut edes huomaavan, jotta selässään olisi jotain uutta ja erilaista. Maneesiin päästessämme pyysin Fian ensin käynnissä isolle ympyrälle, ennen kuin oli aika maiskauttaa merkkinä siitä, jotta ruunikko saisi siirtyä raviin. Tamma siirtyi askellajista toiseen sulavasti kuin varmaan tässä kohtaa jo kymmeniä kertoja aiemmin. Suklaanruskeat korvat olivat tiukalla höröllä ja Fian askellus näytti kevyeltä ja helpolta. Lopuksi Ella halusi nähdä tamman vielä laukassa molemmissa kierroksissa ennen kuin nainen pyysi minua pysäyttämään tamman, jotta sai tutkittua miltä satula ja sen jättämät merkit tamman selässä näyttäisivät. Parin erilaisen satulakokeilun jälkeen Ella viimein oli tyytyväinen erääseen satulaan ja palattuamme talliin sain sanoa omat kommenttini asiaan, samalla kun Ella kirjoitti ylös sanomaani.
”Jes, mä uskon, että tässä on kaikki ja mä laitan satulan tilaukseen. Jos tulee jotain vielä mieleen niin aina saa soittaa tai laittaa viestiä. Tarkkaa arviota mä en osaa sanoa, mutta varmaan sellainen pari kuukautta menee, jotta satula on perillä. Kenelles mä muutes kirjoitan siitä laskun?” Agnesin jäädessä antamaan Ellalle Carlin tietoja laskua varten, sain hoitaa Fian takaisin ulos ja tamman palattua tarhaansa seurasinkin sen nautinnollista piehtarointia ennen kuin raskaan huokaisun siivittämänä suoristin itseni ja aloin tekemään matkaa takaisin talliin, jotta sain siivottua jälkeni.
Kommentit
Lähetä kommentti