”Okei, viime yö oli takaraja tiimien osallistumiselle tän vuoden kisaviikolle. Tokihan noihin avoimiin luokkiin on mahdollista osallistua aina edeltävään iltaan asti, joten sen puolesta mä en sano vielä mitään. Tai no sen verran voin sanoa, jotta yhtään ilmoittautumista ei vielä ole tullut noihin luokkiin. Toki voi olla, jotta niihin ei tuu ketään kuten tässä on vähän ollut teemana, mutta ei nyt vielä maalailla piruja seinille, vaan katsotaan mitä niiden kanssa tulee tapahtumaan.” Chad puhui koko porukalle, joka oli kokoontunut kuuntelemaan omanlaistansa viikkopalaveria.
”Montako tiimiä tänä vuonna loppupeleissä on kisaamassa?” joku heitti kysymyksen ilmoille enkä mä vaivautunut kääntämään päätäni setviäkseni kuka kysyjä oli. Kai se oli joku niistä likoista, joita tänne oli alkanut jo tipahtelemaan auttaakseen western viikon valmisteluissa ja tietenkin sitten itse tapahtuman aikana. En mä välttämättä aina ymmärtänyt miksi Chad otti näitä apukäsiä jo näin aikaisin, mutta toisaalta not my circus, not my monkeys.
”Loppupeleissä tiimejä on ilmoittautunut mukaan seitsemän. Viisi näistä on vanhoja tuttuja, molemmat Raicy’s tiimit, Twinsaster, Whoopsies sekä Avalanche. Uusia tiimejä on sitten Roubaix Rodeo Girls sekä Team Buckaroos.”
Chuckin sanat saivat porukassa aikaan pari vislausta sekä jonkinlaista puheensorinaa kaikkien käydessä keskusteluja tulevan kisaviikon osallistujista. Totta puhuen olihan se kiva nähdä taas tuttuja naamoja, sillä menneiden vuosien aikana kaikkien kanssa oli tullut vähintään moikattua, ellei tavalla tai toisella ollut sitten päätynyt ihan juttuihinkin asti. Tokihan ainakin muutaman kohdalla nyt juttuihin on ajautunut senkin takia, jotta Charlie on tuntenut tyyppejä ja sitä kautta tutustuttanut myös meitä muihin. Tämä vuosi tulisi kuitenkin olemaan ainakin omalla kohdallani erilainen, sillä tänä vuonna mä pääsisin jakamaan kisaajien jännityksen, sillä mä tulisin olemaan yksi heistä.
Olin tehnyt salassa selvitystyötä sen suhteen, jotta löytäisin itselleni jonkin ratsun, jonka kanssa mä voisin kokeilla onneani kisa-areenoilla. Jos mä olisin puhunut kenellekään mun suunnitelmastani, se olisi ammuttu alas ennen kuin olisin saanut edes ensimmäisen sanan loppuun. Enkä mä voisi ketään siitä syyttääkään, sillä kyllähän mä itsekin tiesin, jotta pahimmillaan se olisi Helvetin Huono Idea. Kuitenkin mä olin valmis ottamaan sen riskin ja katsomaan miten mun ja hassunnimisen hevosen kävisi. Laittaessani ilmoitusta someen siitä, että etsin hevosta lainalle western weekiä ajatellen, en ollut edes luottanut siihen, jotta kukaan vastaisi, saati tarjoaisi minulle mitään hevosta. Enkä mä voinut ketään kyllä syyttääkään, sillä western weekiin oli tässä kohtaa noin kuukausi aikaa. Kuitenkin mulle oli tarjottu kolmeakin eri hevosta, joista tuo hassulla kutsumanimellä varustettu voikko Quater oli se, joka kuitenkin lopulta herätti mun mielenkiintoni ja sovittuamme asioista, mulla oli lainahevonen.
Sipsi – eli siis suhteellisen heti uudelleen nimetty Chip – vaikutti omistajansa esittelyn perusteella sellaiselta hevoselta, jonka kanssa mulla voisi tulla menemään ainakin ihan ok, ellei jopa hyvinkin. Tokihan meidän yhteinen matkamme oli alussa ja todella lyhyt, joten ehkä mun ainut toive pitäisi olla vain siinä, jotta me molemmat selvittäisiin tulevasta kuukaudesta elossa.
”Montako tiimiä tänä vuonna loppupeleissä on kisaamassa?” joku heitti kysymyksen ilmoille enkä mä vaivautunut kääntämään päätäni setviäkseni kuka kysyjä oli. Kai se oli joku niistä likoista, joita tänne oli alkanut jo tipahtelemaan auttaakseen western viikon valmisteluissa ja tietenkin sitten itse tapahtuman aikana. En mä välttämättä aina ymmärtänyt miksi Chad otti näitä apukäsiä jo näin aikaisin, mutta toisaalta not my circus, not my monkeys.
”Loppupeleissä tiimejä on ilmoittautunut mukaan seitsemän. Viisi näistä on vanhoja tuttuja, molemmat Raicy’s tiimit, Twinsaster, Whoopsies sekä Avalanche. Uusia tiimejä on sitten Roubaix Rodeo Girls sekä Team Buckaroos.”
Chuckin sanat saivat porukassa aikaan pari vislausta sekä jonkinlaista puheensorinaa kaikkien käydessä keskusteluja tulevan kisaviikon osallistujista. Totta puhuen olihan se kiva nähdä taas tuttuja naamoja, sillä menneiden vuosien aikana kaikkien kanssa oli tullut vähintään moikattua, ellei tavalla tai toisella ollut sitten päätynyt ihan juttuihinkin asti. Tokihan ainakin muutaman kohdalla nyt juttuihin on ajautunut senkin takia, jotta Charlie on tuntenut tyyppejä ja sitä kautta tutustuttanut myös meitä muihin. Tämä vuosi tulisi kuitenkin olemaan ainakin omalla kohdallani erilainen, sillä tänä vuonna mä pääsisin jakamaan kisaajien jännityksen, sillä mä tulisin olemaan yksi heistä.
Olin tehnyt salassa selvitystyötä sen suhteen, jotta löytäisin itselleni jonkin ratsun, jonka kanssa mä voisin kokeilla onneani kisa-areenoilla. Jos mä olisin puhunut kenellekään mun suunnitelmastani, se olisi ammuttu alas ennen kuin olisin saanut edes ensimmäisen sanan loppuun. Enkä mä voisi ketään siitä syyttääkään, sillä kyllähän mä itsekin tiesin, jotta pahimmillaan se olisi Helvetin Huono Idea. Kuitenkin mä olin valmis ottamaan sen riskin ja katsomaan miten mun ja hassunnimisen hevosen kävisi. Laittaessani ilmoitusta someen siitä, että etsin hevosta lainalle western weekiä ajatellen, en ollut edes luottanut siihen, jotta kukaan vastaisi, saati tarjoaisi minulle mitään hevosta. Enkä mä voinut ketään kyllä syyttääkään, sillä western weekiin oli tässä kohtaa noin kuukausi aikaa. Kuitenkin mulle oli tarjottu kolmeakin eri hevosta, joista tuo hassulla kutsumanimellä varustettu voikko Quater oli se, joka kuitenkin lopulta herätti mun mielenkiintoni ja sovittuamme asioista, mulla oli lainahevonen.
Sipsi – eli siis suhteellisen heti uudelleen nimetty Chip – vaikutti omistajansa esittelyn perusteella sellaiselta hevoselta, jonka kanssa mulla voisi tulla menemään ainakin ihan ok, ellei jopa hyvinkin. Tokihan meidän yhteinen matkamme oli alussa ja todella lyhyt, joten ehkä mun ainut toive pitäisi olla vain siinä, jotta me molemmat selvittäisiin tulevasta kuukaudesta elossa.
Kommentit
Lähetä kommentti