En tiedä mikä Chadiin oli mennyt, kun toinen uskalsi jättää tämän sirkuksen ilman tirehtööriä. Mies oli jopa ollut muutaman päivänkin poissa farmilta mikä oli ehkä vieläkin suurempi yllätys, varsinkin kun western weekin alkuun oli vain hieman reipas kuukausi aikaa. Toki ihan täysin oman onnensa varaan ei Chad tätä apinalaumaa jättänyt, vaan miehellä oli a4:sen mittainen lista asioita, joita meidän piti saada tehdyksi sinä aikana, kun mies itse oli poissa. Alkuun lista tuntui ehkä vähän liioittelulta, mutta tarkemmalla tutkinnalla siinä oli paljon sellaisia asioita, jotka olivat nopeita suorittaa. Tässä kohtaa ensimmäisiä vapaaehtoisiakin alkoi jo pyörimään farmilla muutamana päivänä viikosta, joten nakitin heistä neljän hengen tiimin desinfioimaan jabat sekä jakamaan jokaiseen karsinaan pari kuivikepaalia valmiiksi.
Pari muuta vapaaehtoista laitoin siivoamaan ladon, johon parin viikon päästä tulisi heinäkuorma, joka olisi tarkoitettu kilpailijoille. Tehtävä tehtävältä lista alkoi kuitenkin tulemaan valmiiksi ja tirehtöörin palatessa kaitsemaan sirkustaan oli lista melkein jopa hoidettuna.
”Ihan ei kuule koko sun rästilistaa saatu aikaan. Toki noita vikoja juttuja on jo alotettu, mut ainakin yhden onnistuminen ei oo enää meistä kiinni vaan ootellaan kuormia” kerroin miehelle melkeimpä rojahtaessani toisen toimistossa olevaan nojatuoliin pidellen klippitaulua käsissäni ja puolittain silmäillessäni listaa, joka oli tullut enemmän kuin tutuksi muutaman päivän aikana.
”Oho, tehän olette olleet tehokkaita. Mä sain sovittua vielä pari sponsoria tämän vuoden kisaviikolle niin alkaa sekin puoli olemaan ihan hyvin hoidossa.”
”Millainen määrä tänä vuonna on tulossa porukkaa kilpailemaan?” kysäisin, sillä Chad ei ollut puhunut hetkeen mitään osallistuneiden tiimien määrästä. Tokihan tiimeillä oli vielä aikaa vastata kutsuun, jotka mies oli lähettänyt, joten sekin saattoi tehdä osansa asiassa.
”Kuusi tiimiä tällä hetkellä. Viisi vanhaa ja yksi uusi. Tokihan tiimeillä on sunnuntaihin asti aikaa vastata kutsuihin ja katsoo sitten, että laitanko vielä pari kutsua menemään. Tokihan jos tässä kohtaa vielä kutsuu porukkaa mukaan, niin täytyy kyllä varmaan katsella kotimaan rajojen sisäpuolelta, jotta porukka pääsisi varmemmin mukaan sillä eurooppalaisilla taitaa olla kuitenkin aika lailla hommaa lähteä tänne asti kilpailemaan.”
”Kuulostaa hyvältä. Eiköhän me taas saada ihan näppärä viikko kasaan, vaikka tässä olisi koko porukka joka viikon aikana tulee kilpailemaan” totesin, samalla kun avitin itseni ylös tuolista. ”Kaippa sitä pitää palata töiden pariin, jotta kaikki paikat on varmasti tip top siinä kohtaa, kun ensimmäiset vieraat saapuvat tänne” heitin ilmoille, ennen kuin kohensin hattuni asentoa ja lompsin ulos toimistosta.
Olihan se pakko myöntää, jotta jokainen vuosi minä Western Week järjestettiin, oli omanlainen piikki lihassaan sillä kyllähän sitä nyt, perkele kaipasi sitä tunnelmaa mikä rodeoissa oli. Joo, pääsihän siitä omalla tavallaan osaksi täältä kulissien takaakin, mutta ei se ollut mitään verrattuna siihen tunteeseen mitä se oli kilpailijana. Jo parin vuoden ajan oli ollut todella lähellä, etten olisi ilmoittanut myös itseäni mukaan kisaviikolle – siitäkin huolimatta, jotta tiesin sen olevan Helvetin Huono Idea monen mielestä – mutta mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan pääsisi… Olinhan mä käynyt tuota samaa kamppailua myös tänä vuonna ja totta puhuen mä en tiennyt pystyisinkö mä voittamaan tuota keskustelua tänä vuonna vai olisiko tämä vuosi se, kun ajatukseni ottaisivat voiton.
Pari muuta vapaaehtoista laitoin siivoamaan ladon, johon parin viikon päästä tulisi heinäkuorma, joka olisi tarkoitettu kilpailijoille. Tehtävä tehtävältä lista alkoi kuitenkin tulemaan valmiiksi ja tirehtöörin palatessa kaitsemaan sirkustaan oli lista melkein jopa hoidettuna.
”Ihan ei kuule koko sun rästilistaa saatu aikaan. Toki noita vikoja juttuja on jo alotettu, mut ainakin yhden onnistuminen ei oo enää meistä kiinni vaan ootellaan kuormia” kerroin miehelle melkeimpä rojahtaessani toisen toimistossa olevaan nojatuoliin pidellen klippitaulua käsissäni ja puolittain silmäillessäni listaa, joka oli tullut enemmän kuin tutuksi muutaman päivän aikana.
”Oho, tehän olette olleet tehokkaita. Mä sain sovittua vielä pari sponsoria tämän vuoden kisaviikolle niin alkaa sekin puoli olemaan ihan hyvin hoidossa.”
”Millainen määrä tänä vuonna on tulossa porukkaa kilpailemaan?” kysäisin, sillä Chad ei ollut puhunut hetkeen mitään osallistuneiden tiimien määrästä. Tokihan tiimeillä oli vielä aikaa vastata kutsuun, jotka mies oli lähettänyt, joten sekin saattoi tehdä osansa asiassa.
”Kuusi tiimiä tällä hetkellä. Viisi vanhaa ja yksi uusi. Tokihan tiimeillä on sunnuntaihin asti aikaa vastata kutsuihin ja katsoo sitten, että laitanko vielä pari kutsua menemään. Tokihan jos tässä kohtaa vielä kutsuu porukkaa mukaan, niin täytyy kyllä varmaan katsella kotimaan rajojen sisäpuolelta, jotta porukka pääsisi varmemmin mukaan sillä eurooppalaisilla taitaa olla kuitenkin aika lailla hommaa lähteä tänne asti kilpailemaan.”
”Kuulostaa hyvältä. Eiköhän me taas saada ihan näppärä viikko kasaan, vaikka tässä olisi koko porukka joka viikon aikana tulee kilpailemaan” totesin, samalla kun avitin itseni ylös tuolista. ”Kaippa sitä pitää palata töiden pariin, jotta kaikki paikat on varmasti tip top siinä kohtaa, kun ensimmäiset vieraat saapuvat tänne” heitin ilmoille, ennen kuin kohensin hattuni asentoa ja lompsin ulos toimistosta.
Olihan se pakko myöntää, jotta jokainen vuosi minä Western Week järjestettiin, oli omanlainen piikki lihassaan sillä kyllähän sitä nyt, perkele kaipasi sitä tunnelmaa mikä rodeoissa oli. Joo, pääsihän siitä omalla tavallaan osaksi täältä kulissien takaakin, mutta ei se ollut mitään verrattuna siihen tunteeseen mitä se oli kilpailijana. Jo parin vuoden ajan oli ollut todella lähellä, etten olisi ilmoittanut myös itseäni mukaan kisaviikolle – siitäkin huolimatta, jotta tiesin sen olevan Helvetin Huono Idea monen mielestä – mutta mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan pääsisi… Olinhan mä käynyt tuota samaa kamppailua myös tänä vuonna ja totta puhuen mä en tiennyt pystyisinkö mä voittamaan tuota keskustelua tänä vuonna vai olisiko tämä vuosi se, kun ajatukseni ottaisivat voiton.
Kommentit
Lähetä kommentti