”I’m sorry Toby… I just… I can’t be with you anymore.”
”Cal… Please speak to me. I… I don’t understand…”
“Just let me go Toby. It will be the best for both of us.”
Callien sanat kaikuivat muistoissani tuijottaessani kahvikuppini mustuuteen. Meidän erostamme oli jo muutama kuukausi, mutta edelleenkään en tiennyt missä mä olin mokannut. Oikeastaan mä en edelleenkään tiennyt mikä oli ajanut naisen tuohon päätökseen, mutta mulla oli vahva epäilys siitä jotta jollain mun tekemisellä oli ollut osa ja arpa tuossa hommassa. Mä toivoin edelleen että jonain päivänä puhelimeni soisi ja näytöllä lukisi se hyvinkin tutuksi tullut nimi parin viime vuoden ajalta. Hulluahan sitä oli toivoa, mutta toisaalta ehkä voisi silti olla jokin häilyvä mahdollisuus siitä jotta toiveeni toteutuisi.
Eromme jälkeen musta tuntui kuin mun maailmani olisi murentunut. En mä todellakaan ajatellut jotta olisin vielä jossain kohtaa olisin sinkku ja joutuisin alkamaan rakentamaan elämääni täysin uusiksi. Totta puhuen niihin pariin viikkoon jotka vietin asunnossani eromme jälkeen sisältyi muutamia Hyvinkin Kosteita iltoja sekä huonoja päätöksiä. Kuitenkin mitä enemmän aikaa meni, sitä vähemmän mä halusin olla kotona. Vaikka mä olin rakastanut elämääni Nashvillessä, kaupunki tuntui tällä hetkellä siltä jotta se tulisi tukahduttamaan mut alleen. Kun Eric kyseli tietäisikö meidän jätkäporukasta kukaan ketään jolla olisi kämppää vuokralla tai kaipaisi alivuokralaista mä heitin jotta mun kämpän voisi vuokrata. Totta puhuen mulla ei ollut oikeastaan sitä ennen ollut mitään sen suurempia suunnitelmia laittaa kämppääni vuokralle, mutta tarjottu diili ei todellakaan kuulostanut huonolta joten päätin tarttua tilaisuuteen.
Joten tässä sitä oltiin. Muutaman viimevuoden aikana niin trendikääksi muodostuneeksi mercedes sprinterissä. Mä olin ajanut pari viikkoa ihan vaan minne mieleni teki, ennen kuin mä olin napannut itselleni muutaman juttukeikan ja ne olivatkin sitten vieneet minut tiettyyn suuntaan. Totta puhuen tällainen vapaus auttoi minua tyhjäämään päätäni ja hiljalleen mä olin pystynyt alkaa miettimään sitä, mitä mä halusin tulevaisuudeltani. Paku olisi minulla vielä muutaman kuukauden vuokralla, joten minulla olisi aikaa tutkia mahdollisuuksiani ja sitä, missä tulisin elämääni jatkamaan. Tällä hetkellä kaikki mahdollisuudet olivat avoinna, vaikkakin ensi kuussa tulisin viettämään viikon Texasissa juttumatkalla, kun olin mennyt lupautumaan sen tekemään ennen kuin olin edes sen tarkemmin tutustunut siihen mistä oikein olikaan kyse.
”Cal… Please speak to me. I… I don’t understand…”
“Just let me go Toby. It will be the best for both of us.”
Callien sanat kaikuivat muistoissani tuijottaessani kahvikuppini mustuuteen. Meidän erostamme oli jo muutama kuukausi, mutta edelleenkään en tiennyt missä mä olin mokannut. Oikeastaan mä en edelleenkään tiennyt mikä oli ajanut naisen tuohon päätökseen, mutta mulla oli vahva epäilys siitä jotta jollain mun tekemisellä oli ollut osa ja arpa tuossa hommassa. Mä toivoin edelleen että jonain päivänä puhelimeni soisi ja näytöllä lukisi se hyvinkin tutuksi tullut nimi parin viime vuoden ajalta. Hulluahan sitä oli toivoa, mutta toisaalta ehkä voisi silti olla jokin häilyvä mahdollisuus siitä jotta toiveeni toteutuisi.
Eromme jälkeen musta tuntui kuin mun maailmani olisi murentunut. En mä todellakaan ajatellut jotta olisin vielä jossain kohtaa olisin sinkku ja joutuisin alkamaan rakentamaan elämääni täysin uusiksi. Totta puhuen niihin pariin viikkoon jotka vietin asunnossani eromme jälkeen sisältyi muutamia Hyvinkin Kosteita iltoja sekä huonoja päätöksiä. Kuitenkin mitä enemmän aikaa meni, sitä vähemmän mä halusin olla kotona. Vaikka mä olin rakastanut elämääni Nashvillessä, kaupunki tuntui tällä hetkellä siltä jotta se tulisi tukahduttamaan mut alleen. Kun Eric kyseli tietäisikö meidän jätkäporukasta kukaan ketään jolla olisi kämppää vuokralla tai kaipaisi alivuokralaista mä heitin jotta mun kämpän voisi vuokrata. Totta puhuen mulla ei ollut oikeastaan sitä ennen ollut mitään sen suurempia suunnitelmia laittaa kämppääni vuokralle, mutta tarjottu diili ei todellakaan kuulostanut huonolta joten päätin tarttua tilaisuuteen.
Joten tässä sitä oltiin. Muutaman viimevuoden aikana niin trendikääksi muodostuneeksi mercedes sprinterissä. Mä olin ajanut pari viikkoa ihan vaan minne mieleni teki, ennen kuin mä olin napannut itselleni muutaman juttukeikan ja ne olivatkin sitten vieneet minut tiettyyn suuntaan. Totta puhuen tällainen vapaus auttoi minua tyhjäämään päätäni ja hiljalleen mä olin pystynyt alkaa miettimään sitä, mitä mä halusin tulevaisuudeltani. Paku olisi minulla vielä muutaman kuukauden vuokralla, joten minulla olisi aikaa tutkia mahdollisuuksiani ja sitä, missä tulisin elämääni jatkamaan. Tällä hetkellä kaikki mahdollisuudet olivat avoinna, vaikkakin ensi kuussa tulisin viettämään viikon Texasissa juttumatkalla, kun olin mennyt lupautumaan sen tekemään ennen kuin olin edes sen tarkemmin tutustunut siihen mistä oikein olikaan kyse.
Kommentit
Lähetä kommentti