Carl oli pitänyt lupauksensa ja oikeastaan mies oli lopulta tehnyt paljon enemmänkin. Mun ei ollut tarvinnut oikeastaan huolehtia mistään muusta kuin siitä että mulla oli voimassa oleva passi ja omat sekä Fian tavarat olisivat pakattuna. Kaikki varsan matkustamiseen liittyvät kulut olivat kuitattuna miehen puolesta, joten mun ei tarvinnut välittää kuin vain omista kuluistani. Tai no, välttämättä niistäkään minun ei tarvitsisi välittää, sillä Carl oli jättänyt minulle mukavan reissubudjetin käytettäväkseni. Tokihan mies oli sanonut, jotta mitään pakkoa minun ei ollut noita rahoja käyttää, vaan saisin halutessani käyttää omia rahojani eikä mies pahastuisi siitä.
Vaikka Agnes oli lähdössä kanssamme Suomeen, mä olin iloinen siitä, jotta myös Annika oli lähdössä matkaan. Me oli palautettu ainakin osin meidän yhteytemme sen jälkeen, kun olin ottanut ystävääni uudelleen yhteyttä ja kysynyt toiselta neuvoja estevarsojen laatuarvostelua ajatellen. Paljonhan meillä olisi vielä keskusteltavana ja läpikäytävänä siltä ajalta, jolloin välimme olivat poikki, mutta paljon me toisaalta olikin jo saatu käytyä lävitse.
Annika ja Agnes jakoivat ajovuorot koko matkan ajan, ja mä sain vain keskittyä valmistautumaan tulevaan. Ennen kuin me oli edes lähdetty reissuun, olin tehnyt niin paljon taustatyötä kuin vain oli mahdollista. Olin yrittänyt suunnitella reissumme niin hyvin kuin vain olisi mahdollista, jotta se tulisi menemään todella hyvin ja sulavasti. Annika oli saanut vastailla useisiin kysymyksiini, joista osa oli varmasti tyhmiäkin. Kuitenkin kaikki tämä oli auttanut minua siinä, jotta olin saanut oloni tuntumaan varmaksi koko reissuun lähtemisestä ja siihen valmistautumisesta. Tokikaan silti ei voisi olla täysin varma, jotta meidän reissustamme tulisi mitään ja mä toivoinkin, että tulokset olisivat edes jollain tasolla positiivista, ettei Carlin tarvitsisi katua panostustaan tammaan ja tähän reissuun.
Tapahtumapaikalle päästessämme jännitys tuntui todellakin iskevän päälle. Meillä olisi kuitenkin vielä yö nukuttavana, ennen kuin minun ja Fian täytyisi tehdä parhaamme tuomareiden edessä. Itse tapahtumapäivänä meidän suorituksemme aloitti rakennearvostelu. Vaikka me olimme harjoitelleet rakenteen arvostelua näyttelyitä ajatellen, oli tänään tilanne kuitenkin ihan eri kuin näyttelypäivinä. Tokihan mä olin toivonut, jotta me olisi pärjätty hyvin koko tapahtuman ajan. Kuitenkin meidän arvostelupaperiimme oli kirjattu Fialle 5/10 pistettä rakenteesta. Suvusta tammalle oli kirjattu 10/33 pistettä, mutta Carl oli maininnut jotain siihen suuntaan, jotta ymmärsi jotta tamma ei tulisi saamaan kovinkaan korkeita pisteitä tästä osa-alueesta.
Se, mistä mä olin todella häpeissäni oli arvostelupaperiin kirjattu 1/5 tamman käytöksestä. Tokihan molemmat Annika ja Agnes olivat yrittäneet lohduttaa minua sillä, jotta tämä olisi ihan validi tulos ottaen huomioon sen miten nuori Fia oli ja sen, että tamma oli vasta ensimmäisiä kertoja pois kotoa. Mainitessani siitä, jotta pelkäsin tämän tuloksen olevan sellainen, jonka puolesta Carl päättäisi perua diilin ja etsiä jonkun osaavamman ihmisen viemään Fiaa eteenpäin. Kuitenkin Agnes jaksoi selittää minulle, että tämäkään tulos ei olisi sellainen, joka kaataisi maailmoja, sillä nuorten hevosten kanssa tekeminen olisi aina vähän epävarmaa ja tulostaso voisi olla hyvinkin heittelevää.
Irtohypytys osuudesta Fia onnistui keräämään itselleen 3/5 pistettä. Oikeastaan pari ensimmäistä hyppyä meni mun omaan piikkiin, sillä mua jännitti lähteä hypyttämään tammaa, vaikka me olikin treenattu irtohypytystä kotona sekä käyty myös Stall Wästerholmilla treenaamassa irtohyppäämistä muualla kuin kotona. Kuitenkin loppua kohden hypyt alkoivat sujumaan ja sain olla tyytyväinen Fian suoritukseen. Tokihan me olisi voitu tehdä paljon parempikin suoritus, jos mä en vain olisi pilannut tamman mahdollisuuksia heti alussa. Parhaimmat pisteensä viiden pisteen kohdista Fia sai liikkeistään. Kaksivuotiailla askellajit esitettiin niin maastakäsin kuin irtonakin. Näyttelytreenien puolesta me oli Fian kanssa treenattu askellajien esittämistä maastakäsin joten tämä oli ehkä yksi niistä harvoista osa-alueista, joista mä koin varmuutta tammaa esittäessä. Kaikkia mahdollisia extrapisteistä me kerättiin Fian kanssa 7/9 ja kaiken kaikkiaan me saatiin 30 pisteen potti kasaan.
Tällä pistepotilla Fialle myönnettiin EV-II palkinto, eikä tamma jäänyt kuin vain muutaman pisteen ykköspalkinnosta. Tieto siitä, jotta tamma lopulta sai palkinnon eikä reissumme ollut menestyksekäs ja onnistunut eikä ihan täysi floppi helpotti minua. Sen perusteella mitä Annika ja Agnes olivat minulle vakuutelleet olin saanut itseni uskomaan, jotta tämä olisi sellainen tulos, joka olisi just meille täydellinen ja mistä toivottavasti Carl voisi olla tyytyväinen, sillä kaikesta huolimatta me olisi saatu Fian kanssa tulos ja reissu olisi onnistuneesti takana. Tästä olisi toivottavasti hyvä jatkaa kohti seuraavia tapahtumia.
Vaikka Agnes oli lähdössä kanssamme Suomeen, mä olin iloinen siitä, jotta myös Annika oli lähdössä matkaan. Me oli palautettu ainakin osin meidän yhteytemme sen jälkeen, kun olin ottanut ystävääni uudelleen yhteyttä ja kysynyt toiselta neuvoja estevarsojen laatuarvostelua ajatellen. Paljonhan meillä olisi vielä keskusteltavana ja läpikäytävänä siltä ajalta, jolloin välimme olivat poikki, mutta paljon me toisaalta olikin jo saatu käytyä lävitse.
Annika ja Agnes jakoivat ajovuorot koko matkan ajan, ja mä sain vain keskittyä valmistautumaan tulevaan. Ennen kuin me oli edes lähdetty reissuun, olin tehnyt niin paljon taustatyötä kuin vain oli mahdollista. Olin yrittänyt suunnitella reissumme niin hyvin kuin vain olisi mahdollista, jotta se tulisi menemään todella hyvin ja sulavasti. Annika oli saanut vastailla useisiin kysymyksiini, joista osa oli varmasti tyhmiäkin. Kuitenkin kaikki tämä oli auttanut minua siinä, jotta olin saanut oloni tuntumaan varmaksi koko reissuun lähtemisestä ja siihen valmistautumisesta. Tokikaan silti ei voisi olla täysin varma, jotta meidän reissustamme tulisi mitään ja mä toivoinkin, että tulokset olisivat edes jollain tasolla positiivista, ettei Carlin tarvitsisi katua panostustaan tammaan ja tähän reissuun.
Tapahtumapaikalle päästessämme jännitys tuntui todellakin iskevän päälle. Meillä olisi kuitenkin vielä yö nukuttavana, ennen kuin minun ja Fian täytyisi tehdä parhaamme tuomareiden edessä. Itse tapahtumapäivänä meidän suorituksemme aloitti rakennearvostelu. Vaikka me olimme harjoitelleet rakenteen arvostelua näyttelyitä ajatellen, oli tänään tilanne kuitenkin ihan eri kuin näyttelypäivinä. Tokihan mä olin toivonut, jotta me olisi pärjätty hyvin koko tapahtuman ajan. Kuitenkin meidän arvostelupaperiimme oli kirjattu Fialle 5/10 pistettä rakenteesta. Suvusta tammalle oli kirjattu 10/33 pistettä, mutta Carl oli maininnut jotain siihen suuntaan, jotta ymmärsi jotta tamma ei tulisi saamaan kovinkaan korkeita pisteitä tästä osa-alueesta.
Se, mistä mä olin todella häpeissäni oli arvostelupaperiin kirjattu 1/5 tamman käytöksestä. Tokihan molemmat Annika ja Agnes olivat yrittäneet lohduttaa minua sillä, jotta tämä olisi ihan validi tulos ottaen huomioon sen miten nuori Fia oli ja sen, että tamma oli vasta ensimmäisiä kertoja pois kotoa. Mainitessani siitä, jotta pelkäsin tämän tuloksen olevan sellainen, jonka puolesta Carl päättäisi perua diilin ja etsiä jonkun osaavamman ihmisen viemään Fiaa eteenpäin. Kuitenkin Agnes jaksoi selittää minulle, että tämäkään tulos ei olisi sellainen, joka kaataisi maailmoja, sillä nuorten hevosten kanssa tekeminen olisi aina vähän epävarmaa ja tulostaso voisi olla hyvinkin heittelevää.
Irtohypytys osuudesta Fia onnistui keräämään itselleen 3/5 pistettä. Oikeastaan pari ensimmäistä hyppyä meni mun omaan piikkiin, sillä mua jännitti lähteä hypyttämään tammaa, vaikka me olikin treenattu irtohypytystä kotona sekä käyty myös Stall Wästerholmilla treenaamassa irtohyppäämistä muualla kuin kotona. Kuitenkin loppua kohden hypyt alkoivat sujumaan ja sain olla tyytyväinen Fian suoritukseen. Tokihan me olisi voitu tehdä paljon parempikin suoritus, jos mä en vain olisi pilannut tamman mahdollisuuksia heti alussa. Parhaimmat pisteensä viiden pisteen kohdista Fia sai liikkeistään. Kaksivuotiailla askellajit esitettiin niin maastakäsin kuin irtonakin. Näyttelytreenien puolesta me oli Fian kanssa treenattu askellajien esittämistä maastakäsin joten tämä oli ehkä yksi niistä harvoista osa-alueista, joista mä koin varmuutta tammaa esittäessä. Kaikkia mahdollisia extrapisteistä me kerättiin Fian kanssa 7/9 ja kaiken kaikkiaan me saatiin 30 pisteen potti kasaan.
Tällä pistepotilla Fialle myönnettiin EV-II palkinto, eikä tamma jäänyt kuin vain muutaman pisteen ykköspalkinnosta. Tieto siitä, jotta tamma lopulta sai palkinnon eikä reissumme ollut menestyksekäs ja onnistunut eikä ihan täysi floppi helpotti minua. Sen perusteella mitä Annika ja Agnes olivat minulle vakuutelleet olin saanut itseni uskomaan, jotta tämä olisi sellainen tulos, joka olisi just meille täydellinen ja mistä toivottavasti Carl voisi olla tyytyväinen, sillä kaikesta huolimatta me olisi saatu Fian kanssa tulos ja reissu olisi onnistuneesti takana. Tästä olisi toivottavasti hyvä jatkaa kohti seuraavia tapahtumia.
Kommentit
Lähetä kommentti