Siirry pääsisältöön

33. Mihinkähän me ollahan itemmä laittamas...

Minen tiärä mikä ristus muhun oli menny ku minolin menny ilimoottamaha itteni ja Mamman Oikeesiin Kisoohin.

Tai no siis oltiinhan me käyty johonaki piänemmis kisoos ja muis kissanristiääsis mutta Komia Dressage oli kyllä ihan eri kaliiperia siihen nähären notta minkälaasista karkeloosta nyt olis kyse. Näis karkeloos oli kuitenki palio kansaanvälisiä rattastajia mukana nii en minä oikee tiärä notta mitä me teherään Mamman kans täälä.

Nämä kisat oli kans sellaaset notta meirän oli kyllä pakko alakaa reenaamaha ihan oikiasti kouluratasastusta ku me oltihin pääasias vaa keskitytty Mamman kans maastoolemaan ja kaikkehe sellaasehe joka oli auttanu meitä matkaratsastuksen paris. Ny kuitenki äs är ällän sivut oli ollu kovilla, ku minolin yrittäny opetella ensi itte meirän tulevaa kisarataa ennen, ku se oli sitte siirtyny hevoosen selekään.

Ensimmääset kerrat minolin menny vaa yksin notta sain ainaki jonkilaases rauhas hakia jotaki ajatusta ja ireaa koko rataha. Siinä miäles se oli kuitenki tuttu notta me oltihi tuata samaa rataa joskus aikanansa kyllä reenattuki ja käyty kisaamaski, mutta erellisestä kerrasta oli jo kuukausia nii ihime jos sitä oli pikkuuse ruastees täs kohtaa. Toisaalta en minä tiärä ollaanko me reenattu nuahi kisoohin ihan sellaasella vakavuurella ku olis tarvinnu.

Kunhan me päästihi – tai no siis itte pääsin – kartalle siitä notta mihinkä minä olin meirät laittanu ja mitä meirän pitääs osata, niin minolin palakannu meille oikee valamentajan. Olinhan minä alakuhu mitättiny notta mitä se ajatteloo ku tällääset täyret aloottelijat aikoo lähtiä Oikeesiin Kisoohin, mutta ainakaan mitään vastalausehia ei ollu kuulunu tästä mun hullusta ireasta joten kaippa meillä sitte saattaas oikiasti olla joku järki lähtiäkki. Onnihan on se notta nämä kilipaalut järiestättääsiin sen verta lähellä notta, jos sattuuski käymähä niin notta menis pupu pöksyhy nii kotia olis heleppo lähtiä.

Kai sitä pitääs vaa jollaki iliveellä kokeella uskua siihen notta me selevittääs hengis koko reissusta, vaikka täs kohtaa kyllä vaikuttiki torelliselta hulluurelta lähtiä tällääsihin kisoohi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

34. Tason nostoa?

Nähdessäni Komia Dressagen kisakutsun olin miettinyt pitkään mihin luokkiin Leon ilmoittaisin. Se, että luokat olivat vähän hankalassa järjestyksessä, ei helpottanut mietintääni. Varsinkin kun kisat olisivat useamman sadan kilometrin päässä, olisi ehkä liian riski lähteä kokeilemaan vain uutta luokkaa. Kuitenkin me oli treenattu Leon kanssa myös Helpon A:n asioita ja vaikka ne sujuivatkin kotona, saisi kisoista silti erilaista palautetta kuin mitä kotona ja treeneissä saisi. Toisaalta meidän tulostasomme oli ollut Leon kanssa aika vaihtelevaa matalammissa luokissa, joten en tiennyt, että olisiko sen puolesta liian aikaista nostaa tasoa. Tokihan sitä aina voisi käydä kilpailemassa yhden luokan vain hakeakseen treenilistaa, vaikka tasoa ei alkaisikaan vakiinnuttamaan korkeampaan luokkaan. Tokihan meillä olisi vielä kuukausi aikaa treenata kohti Komia Dressagea joten ehkä me lähdettäisiin lauantaina kokeilemaan miten meidän kävisi ensimmäisessä HeA startissa. Sunnuntaina sitten olisikin...

16. Euroopan Kisaturnee pt.2

Keskiviikkona ilmassa oli kunnon lähtötunnelmaa kun Kultasaaren molemmat rekat olivat ajettu tallin pihamaalle ja ikeasäkkiä toisensa jälkeen kannettiin autoihin, kuin myös kisakaappeja. Katan tavaroiden ollessa autossa autoin myös tallin omien tavaroiden kanssa, sillä en todellakaan halunnut vaikuttaa ylimieliseltä idiootilta ja toisaalta uskalsin epäillä jotta apu varmasti kelpaisi. Kaikkien ollessa valmiina enää edessä oli hevosten lastaaminen rekkoihin. Lastatessani omaa ruunikkoani tammoille varattuun rekkaan vannotin Kataa käyttäytymään. Hevoset tulisivat kuitenkin viettämään useamman tunnin rekassa, ja matkalta mukaan tulisi vielä pari ratsukkoa lisää. Yhteensä matkassa olisi yhdeksän henkilöä joten olisi mielenkiintoista nähdä miten henkilökemiat kohtaisivat matkalla. Matkassa oltaisiin kuitenkin pari viikkoa joten totta puhuen mä toivoin että me tultaisiin toimeen koska muuten tulevista parista viikosta voisi tulla Aika Mielenkiintoiset. Mångata Gård ei kuulunut meidän kisakal...

25. Reissulaiset

Nähdessäni Storywoodsin mainoksen tallin järjestämästä kenttäratsastus cupista, olin ilmoittanut Harrin mukaan ennen kuin olin edes kerennyt kyselemään Feetulta sen suuremmin asiaa. Tokihan mä tiesin, jotta meillä oli ollut puhetta siitä, että aikoisin yrittää kisata mahdollisimman ehjän ja pitkän kenttäkauden jos vain oma sekä tietenkin Harrin kunto sen kestäisi. Suomi ei ollut kenttäratsastajien unelmamaa, mutta ainakaan vielä en ollut valmis pakkaamaan laukkujani ja muuttamaan ulkomaille vain pystyäkseni ratsastamaan paremmin. Ehkä jos asiat olisivat menneet toisella tavalla reilu vuosikymmen sitten, mä saattaisin kutsua jotain keski-Euroopan maata kodikseni tällä hetkellä. Enkä mä todellakaan halunnut vaatia Feetua pakkaamaan omaa elämäänsä täällä vain sen vuoksi että mä saisin metsästää omaa haavettani. —- Näitkö jo tän? Klikkasin Feetun lähettämän linkin auki ja sen takaa löytyi Kuuran Suomenratsujen järjestämän irtohypytyspäivän kutsu. Matkaa Kultasaaresta Kuuran Suomenratsuille...