“Så jag pratat med Carl” Agnes aloitti seuratessaan varustamistani. ”Han är det min kompis jag pratat”.
En vastannut brunetelle mitään, vaan päädyin vain vilkaisemaan häntä sellaisella tavalla, joka kertoi, että olin kuulolla mutta en välttämättä hirveän kiinnostunut.
”Hänellä voisi olla yksi kiinnostava projekti sinulle. Tosin sen kanssa ei pääse vielä pariin vuoteen ratsaille, mutta Carl tietää sinun tilanteestasi ja mietimme että tämä voisi olla sinulle hyväksi” Agnes kertoi alkuun, ennen kuin piti pienen tauon selkeästi tutkien reaktiotani. ”Carl on juuri ostanut uuden puoliverivarsan. Ruunikon tamman, jolla on piirto ja pari sukkaa.”
”Okej” sanoin mahdollisimman neutraalisti, sillä en todellakaan tiennyt olisinko valmis ottamaan vastuulleni nuorta hevosta. Saati sellaisen ihmisen, jota en ollut ikinä ennen tavannut.
”Det enda problemet är...” Agnes aloitti ja jotenkin saatoin ehkä arvatakin miten lauseen loppu tulisi menemään ”det är en hopphäst”.
Annoin vastinhihnan liukua sormieni lävitse kuullessani Agneksen viimeiset sanat ja kääntyessäni katsomaan naista sen näköisenä kuin epäilisin toisen seonneen.
”Nej” vastasin painokkaasti, edelleen tuijottaen kaltereihin nojailevaa brunettea. Agnes oli ollut valmentajani niin pitkään kuin muistin, ja toinen ihan varmasti tietäisi miksi jätin esteradat taakseni.
”Varför?”
”Ethän sä menetä siinä mitään, jos edes kokeilet. Oikeastaan tää on teille molemmille omanlaisensa win-win diili. Sä pääset rakentamaan hevosta alusta asti ja Carlilla on yksi ongelma vähemmän miettiessään mihin hän saa Fian. Siitä mitä tapahtui, on jo vuosia ja tällainen mahdollisuus voisi auttaa sinuakin eteenpäin.”
--
Mä olin miettinyt Agnesin ehdotusta parin viikon ajan. Mitä enemmän mä olin sitä miettinyt, sitä kiinnostavammalta se oli alkanut kuulostamaan. Tai no ainakin sen verta, jotta ehkä mä voisin edes käydä katsomassa sitä Fiaa josta Agnes oli puhunut. Kai siinä samalla mä voisin myös tavata tamman omistaja ja ehkä sen perusteella mä voisin sitten pohtia mitä mä tekisin. En mä kyllä tiennyt millä ihmeellä mä saisin ylläpidettyä jotain Todella Hienoa puoliverivarsaa, jonka kanssa pitäisi tehdä töitä todella paljon, sillä mä en todellakaan odottanut sen olevan millään tasolla halpaa toimintaa.
En mä edes oikeastaan kaivannut mitään Super Hienoa hevosta, vaan enemmänkin jonkun sellaisen ihan kivan perusputen, jonka kanssa mä voisin treenata aktiivisesti ja ehkä joskus käydä kilpailemassakin. Onneksi sentään pelkkä katselmusreissu ei maksanut mitään, joten ehkä mä voisin tulla sen verran Agnesia vastaan tässä asiassa.
En vastannut brunetelle mitään, vaan päädyin vain vilkaisemaan häntä sellaisella tavalla, joka kertoi, että olin kuulolla mutta en välttämättä hirveän kiinnostunut.
”Hänellä voisi olla yksi kiinnostava projekti sinulle. Tosin sen kanssa ei pääse vielä pariin vuoteen ratsaille, mutta Carl tietää sinun tilanteestasi ja mietimme että tämä voisi olla sinulle hyväksi” Agnes kertoi alkuun, ennen kuin piti pienen tauon selkeästi tutkien reaktiotani. ”Carl on juuri ostanut uuden puoliverivarsan. Ruunikon tamman, jolla on piirto ja pari sukkaa.”
”Okej” sanoin mahdollisimman neutraalisti, sillä en todellakaan tiennyt olisinko valmis ottamaan vastuulleni nuorta hevosta. Saati sellaisen ihmisen, jota en ollut ikinä ennen tavannut.
”Det enda problemet är...” Agnes aloitti ja jotenkin saatoin ehkä arvatakin miten lauseen loppu tulisi menemään ”det är en hopphäst”.
Annoin vastinhihnan liukua sormieni lävitse kuullessani Agneksen viimeiset sanat ja kääntyessäni katsomaan naista sen näköisenä kuin epäilisin toisen seonneen.
”Nej” vastasin painokkaasti, edelleen tuijottaen kaltereihin nojailevaa brunettea. Agnes oli ollut valmentajani niin pitkään kuin muistin, ja toinen ihan varmasti tietäisi miksi jätin esteradat taakseni.
”Varför?”
”Ethän sä menetä siinä mitään, jos edes kokeilet. Oikeastaan tää on teille molemmille omanlaisensa win-win diili. Sä pääset rakentamaan hevosta alusta asti ja Carlilla on yksi ongelma vähemmän miettiessään mihin hän saa Fian. Siitä mitä tapahtui, on jo vuosia ja tällainen mahdollisuus voisi auttaa sinuakin eteenpäin.”
--
Mä olin miettinyt Agnesin ehdotusta parin viikon ajan. Mitä enemmän mä olin sitä miettinyt, sitä kiinnostavammalta se oli alkanut kuulostamaan. Tai no ainakin sen verta, jotta ehkä mä voisin edes käydä katsomassa sitä Fiaa josta Agnes oli puhunut. Kai siinä samalla mä voisin myös tavata tamman omistaja ja ehkä sen perusteella mä voisin sitten pohtia mitä mä tekisin. En mä kyllä tiennyt millä ihmeellä mä saisin ylläpidettyä jotain Todella Hienoa puoliverivarsaa, jonka kanssa pitäisi tehdä töitä todella paljon, sillä mä en todellakaan odottanut sen olevan millään tasolla halpaa toimintaa.
En mä edes oikeastaan kaivannut mitään Super Hienoa hevosta, vaan enemmänkin jonkun sellaisen ihan kivan perusputen, jonka kanssa mä voisin treenata aktiivisesti ja ehkä joskus käydä kilpailemassakin. Onneksi sentään pelkkä katselmusreissu ei maksanut mitään, joten ehkä mä voisin tulla sen verran Agnesia vastaan tässä asiassa.
Kommentit
Lähetä kommentti