Siirry pääsisältöön

30. Muutoksia ja haaveita

Toukokuu oli tarjonnut uusia haasteita, sillä Hannes oli yllättäen ilmoittanut Hallavan sulkeutumisesta. Asiasta ei ollut mitään puhetta, tai sitten mä olin vain onnistunut välttämään kaikkien huhujen kuulumisen, ennen kuin asia oli virallista. Tämä tieto heitti omanlaisia kapuloita rattaisiinsa, kun meillä oli kuitenkin myös valmistautuminen kohti Power Jumpin kvaaleja päällänsä.

Kvaaleista olisi mukava saada osallistumislippu itse kesän päätapahtumaan, sillä sen saaminen tuntuisi omanlaiselta voitolta vaikean ja takkuisen alkuvuoden jälkeen. Tokihan se tarkoittaisi myös sitä, että meidän tulisi tehdä paras mahdollinen suorituksemme belgiassa olevassa osakilpailussa. Mitenkään soitellen sotaan emme kuitenkaan aikoneet Katan kanssa reissuun lähteä, vaan kyllä kvaalautuminen pääkilpailuun olisi se meidän päätavoitteemme.

Uuden tallipaikan etsiminen kuitenkin mutkistaisi valmistautumista omalla tavallaan, varsinkin kun tallipaikkoja joutuisi etsimään kahdelle hevoselle kerralla ja mieluusti paikat haluttaisiin samasta tallista. Tokihan mä olin valmis kyllä laittamaan hommat sellaiselle mallille, että me pärjättäisiin kahden tallin pyörityksessä, vaikka varmasti ainakin alkuun olisikin outoa käydä eri talleilla Ciaran kanssa. Tai sitten ehkä sitä voisi ehdottaa, jos me etsittäisiin joku oma paikka, jossa meillä olisi mahdollisesti tilaa kasvaa.

Eihän ainakaan mulla olisi varaa ja mahdollisuuksiakaan hankkia useampaa hevosta kerralla, mutta oma talli voisi tarjoilla paremmin mahdollisuuden sille, että voisin jossain sopivassa kohdassa astuttaa Katan. Tokihan kasvatushommat olivat aina omaa arpapeliään sen suhteen, jotta saako juuri sen varsan, jota haaveilee, vai joutuuko muuttamaan omia suunnitelmiaan. Omakasvatti olisi kuitenkin aina juuri sellainen ja vaikka aina ei voikaan olla varma siitä, että paperilla näyttävä yhdistelmä olisi toimiva myös oikeassa elämässä, olisi asioihin kuitenkin ehkä jonkinlainen pieni mahdollisuus vaikuttaa.

Kuitenkaan ennen kuin olisimme istuneet alas ja jutelleet asioista ei niistä kannattaisi stressata sen suurempia. Sen sijaan parasta olisi vain yrittää keskittyä kohti PJ kvaalia ja puomien pitämistä kannattimillaan siten että meillä olisi toivottavasti menolippu Jenkkeihin ja itse päätapahtumaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

34. Tason nostoa?

Nähdessäni Komia Dressagen kisakutsun olin miettinyt pitkään mihin luokkiin Leon ilmoittaisin. Se, että luokat olivat vähän hankalassa järjestyksessä, ei helpottanut mietintääni. Varsinkin kun kisat olisivat useamman sadan kilometrin päässä, olisi ehkä liian riski lähteä kokeilemaan vain uutta luokkaa. Kuitenkin me oli treenattu Leon kanssa myös Helpon A:n asioita ja vaikka ne sujuivatkin kotona, saisi kisoista silti erilaista palautetta kuin mitä kotona ja treeneissä saisi. Toisaalta meidän tulostasomme oli ollut Leon kanssa aika vaihtelevaa matalammissa luokissa, joten en tiennyt, että olisiko sen puolesta liian aikaista nostaa tasoa. Tokihan sitä aina voisi käydä kilpailemassa yhden luokan vain hakeakseen treenilistaa, vaikka tasoa ei alkaisikaan vakiinnuttamaan korkeampaan luokkaan. Tokihan meillä olisi vielä kuukausi aikaa treenata kohti Komia Dressagea joten ehkä me lähdettäisiin lauantaina kokeilemaan miten meidän kävisi ensimmäisessä HeA startissa. Sunnuntaina sitten olisikin...

16. Euroopan Kisaturnee pt.2

Keskiviikkona ilmassa oli kunnon lähtötunnelmaa kun Kultasaaren molemmat rekat olivat ajettu tallin pihamaalle ja ikeasäkkiä toisensa jälkeen kannettiin autoihin, kuin myös kisakaappeja. Katan tavaroiden ollessa autossa autoin myös tallin omien tavaroiden kanssa, sillä en todellakaan halunnut vaikuttaa ylimieliseltä idiootilta ja toisaalta uskalsin epäillä jotta apu varmasti kelpaisi. Kaikkien ollessa valmiina enää edessä oli hevosten lastaaminen rekkoihin. Lastatessani omaa ruunikkoani tammoille varattuun rekkaan vannotin Kataa käyttäytymään. Hevoset tulisivat kuitenkin viettämään useamman tunnin rekassa, ja matkalta mukaan tulisi vielä pari ratsukkoa lisää. Yhteensä matkassa olisi yhdeksän henkilöä joten olisi mielenkiintoista nähdä miten henkilökemiat kohtaisivat matkalla. Matkassa oltaisiin kuitenkin pari viikkoa joten totta puhuen mä toivoin että me tultaisiin toimeen koska muuten tulevista parista viikosta voisi tulla Aika Mielenkiintoiset. Mångata Gård ei kuulunut meidän kisakal...

25. Reissulaiset

Nähdessäni Storywoodsin mainoksen tallin järjestämästä kenttäratsastus cupista, olin ilmoittanut Harrin mukaan ennen kuin olin edes kerennyt kyselemään Feetulta sen suuremmin asiaa. Tokihan mä tiesin, jotta meillä oli ollut puhetta siitä, että aikoisin yrittää kisata mahdollisimman ehjän ja pitkän kenttäkauden jos vain oma sekä tietenkin Harrin kunto sen kestäisi. Suomi ei ollut kenttäratsastajien unelmamaa, mutta ainakaan vielä en ollut valmis pakkaamaan laukkujani ja muuttamaan ulkomaille vain pystyäkseni ratsastamaan paremmin. Ehkä jos asiat olisivat menneet toisella tavalla reilu vuosikymmen sitten, mä saattaisin kutsua jotain keski-Euroopan maata kodikseni tällä hetkellä. Enkä mä todellakaan halunnut vaatia Feetua pakkaamaan omaa elämäänsä täällä vain sen vuoksi että mä saisin metsästää omaa haavettani. —- Näitkö jo tän? Klikkasin Feetun lähettämän linkin auki ja sen takaa löytyi Kuuran Suomenratsujen järjestämän irtohypytyspäivän kutsu. Matkaa Kultasaaresta Kuuran Suomenratsuille...