Storywoodisista palattuamme mä ajattelin, jotta meillä olisi paljon enemmän aikaa ennen seuraavia kilpailuita. Kuitenkin olin unohtanut ihan täysin, jotta olin ilmoittanut Altain Metsätuulen tallilla järjestettäviin kisoihin maastakäsittelyluokkaan.
Todellakaan millään menestyksenhaku reissulle me ei Altain kanssa oltaisi lähtemässä, vaan reissun tarkoituksena olisi vain kerätä nuorelle orille kokemusta matkustamisesta sekä tietenkin uusilla paikoilla toimimisesta. Mä toivoin, jotta mitä enemmän Altain kanssa kokeiltaisiin uusia juttuja ja haettaisiin kokemusta mahdollisimman monesta asiasta nuorena, jotta orin ikääntyessä ja kun sen kanssa olisi tarkoitus avata kisaura kunnolla olisi se tottunut melkeinpä kaikkeen.
Se, että luokka kilpailtaisiin ensimmäisen kisapäivän lopulla, tarkoittaisi sitä, että kisapaikka alkaisi toivottavasti hiljenemään luokkien edettyä ja päivän ensimmäisissä luokissa kisanneiden ratsukoiden lähtiessä kotimatkalle. Tokihan erilaiset äänet toisivat omat haasteensa, joten olisikin mielenkiintoista nähdä miten meidän kävisi Altain kanssa.
Mä olin yllättynyt siitä, että tällaisessa luokassa oli melkein parikymmentä osallistujaa. Tokikaan en ollut seurannut paljonko tällaisia luokkia järjestettiin, saati että millaisia määriä muissa mahdollisissa luokissa oli ollut osallistujia. Ehkä omalla tavallaan oli mielenkiintoista myös se, että tässä luokassa oli myös mukana Kozlovien porukka. Vaikka en tuntenutkaan tätä hevosperhettä henkilökohtaisesti, tiesin silti, että kyseessä oli kansainvälistäkin menestystä niittäneitä ratsastajia.
Vaikka luokassa olikin odotettua enemmän osallistujia, en antanut sen häiritä. Me ei ollut lähdetty tänne kisaamaan voitosta, vaan enemmänkin vain keräämään Altaille kokemusta matkustamisesta sekä kisapaikalla toimimisesta. Yleinen hälinä kisapaikalla oli onneksi jo hiljenemään päin. Tokihan Altain kanssa olisi hyvä opetella myös kiireisemmillä kisapaikoilla toimimista, mutta koska kyseessä oli nuoren orin ensimmäiset oikeat kilpailut, otin mieluusti tällaisen vähän rennomman treenimahdollisuuden.
Tässä luokassa kysyttiin oikeastaan arjen taitoja ja sitä varten treenaaminen oli toiminut myös hyvänä käsittelyharjoituksena Altain kanssa. Radan kaksi ensimmäistä tehtävää, pujottelu kartioiden välistä sekä pysäyttäminen eivät olleet nuorelle orille minkään tason ongelmia. Oikeastaan ensimmäiset jonkin tasoiset ongelmat tulivat vasta siinä kohtaa, kun orin olisi pitänyt seistä puoliminuuttia paikallaan.
Kotona seisominen oli alkanut jo sujumaan, vaikka siltikin utelias luonteensa toikin omaa ongelmaansa sen puolesta, jotta Altai tuppasi olemaan hieman häiriöherkkä. Äkkiseltään ajateltuna 30 sekuntia ei välttämättä tunnu niin pitkältä ajalta, ennen kuin on oikeasti pakko keskittyä siihen miten pitkä aika se onkaan. Onneksi nuori ori seisoi lopulta suhteellisen nätisti koko ajan paikoillaan, vaikka kerran Altai yrittikin lähteä moikkaamaan jotain.
Loppu radasta sujuikin sitten taas ihan mallikkaasti, vaikkakin meidän peruttaen suoritettu ympyrämme ei ollut mitenkään täydellisyyttä hipova. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen meidän suoritukseemme ja varsinkin Altain käytökseen ottaen huomioon sen, miten vähän nuori ori oli vielä ollut oman kotipihan ulkopuolella.
Päästessämme takaisin trailerille lastasin Altain odottamaan sekä syömään heiniään ennen kuin palasin itse vielä seuraamaan luokkaa. Tällaisissa pikkukisoissa ei ollut mitään erillistä tulospalvelua, joten lopullisten tulosten tietäminen oli täysin kuulutusten varassa. Onnekseni kerkesin kuulemaan näistä yhden, sillä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että olimme nuoren orin kanssa sijoituksilla.
Palkintojenjaossa Altain suitsiin kiinnitettiin violettikultainen ruusuke, joka oli samalla pienen orin ensimmäinen palkintorusetti. Ruusukkeen lisäksi Altai sai itselleen pussillisen hevosnameja, joita kimoutumaan aloittanut ori pääsikin maistamaan palattuamme uudemman kerran trailerille ja lastattuani tällä kertaa Altain kotimatkalle. Kotiinpäin ajeltiinkin hyvillä mielillä, sillä ensimmäinen kisareissu oli mennyt paljon paremmin kuin mitä olin ajatellutkaan. Vielä ei ollut Altaille seuraavia kisoja tiedossa, mutta mitään kiirettä meillä ei nuoren orin kanssa ollutkaan kisa-areenoille. Tokihan kesäkuulle orille oli suunnitteilla estevarsojen laatuarvostelu ja myöhemmin sitten sen kanssa kierrettäisiin myös koulu- ja kenttävarsojen laatuarvostelut.
Todellakaan millään menestyksenhaku reissulle me ei Altain kanssa oltaisi lähtemässä, vaan reissun tarkoituksena olisi vain kerätä nuorelle orille kokemusta matkustamisesta sekä tietenkin uusilla paikoilla toimimisesta. Mä toivoin, jotta mitä enemmän Altain kanssa kokeiltaisiin uusia juttuja ja haettaisiin kokemusta mahdollisimman monesta asiasta nuorena, jotta orin ikääntyessä ja kun sen kanssa olisi tarkoitus avata kisaura kunnolla olisi se tottunut melkeinpä kaikkeen.
Se, että luokka kilpailtaisiin ensimmäisen kisapäivän lopulla, tarkoittaisi sitä, että kisapaikka alkaisi toivottavasti hiljenemään luokkien edettyä ja päivän ensimmäisissä luokissa kisanneiden ratsukoiden lähtiessä kotimatkalle. Tokihan erilaiset äänet toisivat omat haasteensa, joten olisikin mielenkiintoista nähdä miten meidän kävisi Altain kanssa.
Mä olin yllättynyt siitä, että tällaisessa luokassa oli melkein parikymmentä osallistujaa. Tokikaan en ollut seurannut paljonko tällaisia luokkia järjestettiin, saati että millaisia määriä muissa mahdollisissa luokissa oli ollut osallistujia. Ehkä omalla tavallaan oli mielenkiintoista myös se, että tässä luokassa oli myös mukana Kozlovien porukka. Vaikka en tuntenutkaan tätä hevosperhettä henkilökohtaisesti, tiesin silti, että kyseessä oli kansainvälistäkin menestystä niittäneitä ratsastajia.
Vaikka luokassa olikin odotettua enemmän osallistujia, en antanut sen häiritä. Me ei ollut lähdetty tänne kisaamaan voitosta, vaan enemmänkin vain keräämään Altaille kokemusta matkustamisesta sekä kisapaikalla toimimisesta. Yleinen hälinä kisapaikalla oli onneksi jo hiljenemään päin. Tokihan Altain kanssa olisi hyvä opetella myös kiireisemmillä kisapaikoilla toimimista, mutta koska kyseessä oli nuoren orin ensimmäiset oikeat kilpailut, otin mieluusti tällaisen vähän rennomman treenimahdollisuuden.
Tässä luokassa kysyttiin oikeastaan arjen taitoja ja sitä varten treenaaminen oli toiminut myös hyvänä käsittelyharjoituksena Altain kanssa. Radan kaksi ensimmäistä tehtävää, pujottelu kartioiden välistä sekä pysäyttäminen eivät olleet nuorelle orille minkään tason ongelmia. Oikeastaan ensimmäiset jonkin tasoiset ongelmat tulivat vasta siinä kohtaa, kun orin olisi pitänyt seistä puoliminuuttia paikallaan.
Kotona seisominen oli alkanut jo sujumaan, vaikka siltikin utelias luonteensa toikin omaa ongelmaansa sen puolesta, jotta Altai tuppasi olemaan hieman häiriöherkkä. Äkkiseltään ajateltuna 30 sekuntia ei välttämättä tunnu niin pitkältä ajalta, ennen kuin on oikeasti pakko keskittyä siihen miten pitkä aika se onkaan. Onneksi nuori ori seisoi lopulta suhteellisen nätisti koko ajan paikoillaan, vaikka kerran Altai yrittikin lähteä moikkaamaan jotain.
Loppu radasta sujuikin sitten taas ihan mallikkaasti, vaikkakin meidän peruttaen suoritettu ympyrämme ei ollut mitenkään täydellisyyttä hipova. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen meidän suoritukseemme ja varsinkin Altain käytökseen ottaen huomioon sen, miten vähän nuori ori oli vielä ollut oman kotipihan ulkopuolella.
Päästessämme takaisin trailerille lastasin Altain odottamaan sekä syömään heiniään ennen kuin palasin itse vielä seuraamaan luokkaa. Tällaisissa pikkukisoissa ei ollut mitään erillistä tulospalvelua, joten lopullisten tulosten tietäminen oli täysin kuulutusten varassa. Onnekseni kerkesin kuulemaan näistä yhden, sillä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että olimme nuoren orin kanssa sijoituksilla.
 |
| (c) Erika |
Huhtikuun alussa me sitten lähdettiinkin Harrin kanssa kisareissulle, kun suuntanamme oli Provando ja kauden toiset kenttäkisat. Tällä kertaa me otettaisiin periaatteessa hieman helpompi startti alle, sillä luokka, johon olin itseni ilmoittanut vastasi tasoltaan CIC*:stä.
Kuitenkaan tänään ei ollut meidän päivämme, sillä meidän paras sijoituksemme kolmessa osakokeessa oli yhdeksäs. Sijoituksilla 13-9-11 me jäätiin tässä luokassa jumbosijalle. Eihän se todellakaan ollut mikään mieltä ylentävä lopputulema, mutta samalla mä yritin pitää mielessäni sen, jotta nämä olivat vasta toiset kisat tälle kenttäkaudelle. Vaikka me olikin kisattu Harrin kanssa jo paljon ja periaatteessa meidän ei tarvitsisi enää kiertää kisoja tällainen epäonnistuminen silti harmitti.
Toukokuussa kisattaisiin Käkiharjuilla ja Storywoodsissa kenttäcupin toisen osakilpailun merkeissä. Noihin kahteen kilpailuun täytyisikin valmistautua huomattavasti paremmin kuin mitä tähän mennessä, jos me vaikka päästäisiin vähän paremmille sijoituksille.
Kommentit
Lähetä kommentti