”So där! Det var så mycke bättre!”
Agnesin ääni kuulosti aidosti innostuneelta kentän laidalla. Nainen ei todellakaan ollut päästänyt meitä tänään helpolla. Oikeastaan mä en edes muistanut koska - jos ollenkaan - mä olisin päässyt helpolla naisen valmennuksessa. Toisaalta myös sen vuoksi mä olin edistynyt niin paljon kuin mä olinkaan ja mä valehtelisin, jos väittäisin että Agnesilla ei ollut osaa siinä, jotta olin saanut rohkeuttani takaisin.
” Har du tänkt att köpa din egen häst?” brunette kysyi ratsastaessani hänen ohitseen ja naisen liittyessä seuraamme kävellen. Vilkaisin naista ja mietin että miten muotoisin tällä kertaa vastaukseni. Tokihan edellisestä kerrasta oli jo useampi kuukausi, joten ehkä sen puolesta mun olisi kannattanutkin odottaa, että tämä aihe tulisi nostettua esiin naisen osalta jossain kohtaa.
” Du vet att min mamma och pappa vill inte tycka om det idea. Kanske en hyra eller underhåll häst skulle är en idea att de vill tänke. Men jag är inte säker om det.” Kerroin. Kyllähän mä tiesin, että todennäköisesti tässä kohtaa olisi aika alkaa miettimään omaa hevosta tai sitten jotain muuta diiliä, jossa saisin käyttööni sellaisen hevosen, jonka kautta mulla olisi mahdollista päästä etenemään pidemmälle kuin missä tällä hetkellä olin.
” Jag har en kompis när skulle hjälpa dig. Han har hästär men han inte ridar. Jag kan fråga om har han några hästär att skulle passar dig? Om du tycker det? “
Agnesin kysymys yllätti minut, sillä en jotenkin osannut ajatella, että nainen olisi valmis menemään niinkin pitkälle mun vuokseni. Tokikaan mä en ajatellut olevani mikään spesiaali tapaus naiselle, vaan todennäköisesti sama tarjous esitettiin jokaiselle yhtään lupaavammalle valmennettavalle, jolla ei jo ollut omaa hevosta.
Olinhan mä haaveillut siitä, josko mulla olisi joskus oma hevonen, jonka kanssa mä saisin rakentaa ihan erilaisen suhteen kuin mitä mulla oli tällä hetkellä vakioratsuni kanssa. Tai vaikka paperilla hevonen ei olisikaan mun oma, mutta jos mulla olisi edes sellainen ratsu, jota mä voisin pitää kuin omaani ja kehittyä sen kanssa. Ehkä mahdollisesti löytää taas mun uskaltaminen hyppäämiseen.
Mä en uskaltanut antaa Agnesille mitään tarkkaa vastausta, mutta en kieltänytkään toista kyselemästä ystävältään mahdollisista hevosista. Tosin mä en tiennyt millainen keskustelusta vanhempieni kanssa tulisi, mutta saatoin vain toivoa, jotta vanhempani suostuisivat tällaiseen diiliin. Keskusteltuamme vielä hetken asiasta nainen antoi minulle luvan lopettaa ja enää täytyisikin vain käydä hoitamassa ratsuni pois, sekä jäädä seuraamaan miten tässä tilanteessa tulisi käymään.
Agnesin ääni kuulosti aidosti innostuneelta kentän laidalla. Nainen ei todellakaan ollut päästänyt meitä tänään helpolla. Oikeastaan mä en edes muistanut koska - jos ollenkaan - mä olisin päässyt helpolla naisen valmennuksessa. Toisaalta myös sen vuoksi mä olin edistynyt niin paljon kuin mä olinkaan ja mä valehtelisin, jos väittäisin että Agnesilla ei ollut osaa siinä, jotta olin saanut rohkeuttani takaisin.
” Har du tänkt att köpa din egen häst?” brunette kysyi ratsastaessani hänen ohitseen ja naisen liittyessä seuraamme kävellen. Vilkaisin naista ja mietin että miten muotoisin tällä kertaa vastaukseni. Tokihan edellisestä kerrasta oli jo useampi kuukausi, joten ehkä sen puolesta mun olisi kannattanutkin odottaa, että tämä aihe tulisi nostettua esiin naisen osalta jossain kohtaa.
” Du vet att min mamma och pappa vill inte tycka om det idea. Kanske en hyra eller underhåll häst skulle är en idea att de vill tänke. Men jag är inte säker om det.” Kerroin. Kyllähän mä tiesin, että todennäköisesti tässä kohtaa olisi aika alkaa miettimään omaa hevosta tai sitten jotain muuta diiliä, jossa saisin käyttööni sellaisen hevosen, jonka kautta mulla olisi mahdollista päästä etenemään pidemmälle kuin missä tällä hetkellä olin.
” Jag har en kompis när skulle hjälpa dig. Han har hästär men han inte ridar. Jag kan fråga om har han några hästär att skulle passar dig? Om du tycker det? “
Agnesin kysymys yllätti minut, sillä en jotenkin osannut ajatella, että nainen olisi valmis menemään niinkin pitkälle mun vuokseni. Tokikaan mä en ajatellut olevani mikään spesiaali tapaus naiselle, vaan todennäköisesti sama tarjous esitettiin jokaiselle yhtään lupaavammalle valmennettavalle, jolla ei jo ollut omaa hevosta.
Olinhan mä haaveillut siitä, josko mulla olisi joskus oma hevonen, jonka kanssa mä saisin rakentaa ihan erilaisen suhteen kuin mitä mulla oli tällä hetkellä vakioratsuni kanssa. Tai vaikka paperilla hevonen ei olisikaan mun oma, mutta jos mulla olisi edes sellainen ratsu, jota mä voisin pitää kuin omaani ja kehittyä sen kanssa. Ehkä mahdollisesti löytää taas mun uskaltaminen hyppäämiseen.
Mä en uskaltanut antaa Agnesille mitään tarkkaa vastausta, mutta en kieltänytkään toista kyselemästä ystävältään mahdollisista hevosista. Tosin mä en tiennyt millainen keskustelusta vanhempieni kanssa tulisi, mutta saatoin vain toivoa, jotta vanhempani suostuisivat tällaiseen diiliin. Keskusteltuamme vielä hetken asiasta nainen antoi minulle luvan lopettaa ja enää täytyisikin vain käydä hoitamassa ratsuni pois, sekä jäädä seuraamaan miten tässä tilanteessa tulisi käymään.
Kommentit
Lähetä kommentti