Meidän keväämme ei kyllä ollut oikein millään mittapuulla menestyksellinen Katan kanssa. Olihan me selvitty jokaisesta kisaradastamme jonkinlaisella lopputulemalla, mutta varmaan saman verran meillä oli kyllä sitten kaikkea pientä takapakkia. Milloin meidän ilonamme oli ollut irronnutta kenkää, hokin polkemaa, muuten vaan kiukkupäivä tai sitten kevään sopivasti edettyä hiekkaa suolistossa.
Tokihan me oltiin kuun alussa onnistuttu Adinassa nappaamaan rusetti 110 cm luokassa. Edes jonkinlainen onnistuminen välissä – vaikkakin sitten meidän omaa tasoa alemmalta – loi edes jonkinlaista uskoa siihen, että kaikessa tässä tekemisessä oli jotain järkeä. Tokihan mä toivoin, jotta suunta olisi jatkossa vain ylöspäin, sillä ensi kuussa olisi kuitenkin edessä PJ kvaali. Eikä kyllä siihen kauden pääkilpailuunkaan olisi enää kovin pitkä, joten tässä kohtaa niitä onnistumisia alettaisiin kyllä kaipaamaan ihan kunnolla…
Kommentit
Lähetä kommentti