Kai sitä järkevä ihminen olisi suunnitellut kalenterinsa siten, että palattuaan parin viikon kisaturneelta ympäri Eurooppaa, olisi viettänyt jonkin viikon kotona. Selkeästi mä en kuitenkaan ollut tällainen ihminen, koska vajaa viikko paluumme jälkeen mä pakkasin taas kisakamat ja tällä kertaa tiemme vei Katan kanssa kahdestaan kohti Vaahterapolkua.
Tallin syyskisoissa meille oli tarjolla vain yksi luokka, sillä puomit nousivat 20 cm korotuksilla. Toisaalta pitkän kisarupeaman jälkeen tällainen kevyempi paluu kilpailuihin voisi olla ehkä juuri jotain sellaista mikä voisi olla hyväksi. Vaahterapolun kisoista ei kuitenkaan olisi pitkään, kun lähtisimme taas toiselle puolelle suomea kilpailemaan, kun Yorca Warmbloods järjesti Häjy Showjumpingin.
Vaahterapolun kisat olivat muutenkin vain yksipäiväiset, joten ne olivat siinäkin mielessä kevyt paluu takaisin kisaamiseen, vaikka matkaa kisapaikalle tulikin ihan reilusti. Ratsastuskoululla järjestettäväksi kilpailuksi 120cm luokassa oli ihan kiva kattaus osallistujia, sillä meidän lisäksemme tässä luokassa oli myös 18 muuta ratsukkoa.
Radalle lähdettiin vähän sellaisella ”noh, katotaan ja kokeillaan miten menee” fiiliksellä. Kata oli oikeastaan saanut vain tarhailla ja palautua suurimman osan siitä ajasta, jota olimme kerenneet kotona olla ja vasta toissa päivänä tamma oli ollut ensimmäisen kerran satulassa paluumme jälkeen. Sijoitus 11/19 oli ihan ok suoritus meille tänään ja totta puhuen en mä voinut syyttää tammaa kummastakaan niistä puomista, jotka me kävimme keilaamassa alas kannattimiltaan.
Syyskuun loppupuolella me sitten lähdettiinkin, Yorcaan jossa meillä oli ensimmäisenä edessä 110cm rata. Pohjanmaan kisapaikka oli onnistunut keräämään kunnon lähtijämäärän, sillä pelkästään metrikympissä päästiin reilusti yli puolen sadan osallistujan. Tällaiset osallistujamäärät tarkoittivat sitä, että töitä sai tehdä, varsinkin jos halusi päästä sijoille, mutta tänään ei kyllä todellakaan ollut meidän päivämme.
Sijoitus 51/56 oli kaukana siitä missä mä halusin nähdä meidän olevan, mutta toisaalta koska meillä oli omalla tavallaan rankka syksy takana, mä osasin myös antaa ruunikolle hieman armoa. 110cm luokka oli muutenkin meille vain lämmittelyä ja meidän pääasiallinen koitoksemme olisikin seuraavan päivän 120cm luokka.
Metrikaksikympissä oli vain muutama lähtijä vähemmän kuin edellisen päivän metri kympissä, mutta silti pääsimme ratsastamaan puolensataa ratsukkoa vastaan. Jo verryttelyssä Kata tuntui paljon paremmalta ja sen puolesta mulla alkoikin olemaan paljon parempi fiilis siitä, että ehkä tänään meillä voisi olla vähän parempi päivä. Loppupeleissä meidän tämänkään päivän tulos ei ollut mikään Super, mutta sijoitukseen 16/52 mä saatoin olla jo vähän tyytyväisempi.
Lokakuussa me otimme sitten Katan kanssa vähän rauhallisemmin emmekä me käyneet kuin vain Adinassa villi cupissa hyppäämässä 120cm luokka. Tämä olikin pikkuluokka koska koko osallistujalista mahtui vain yhden käden sormilla laskettavaksi. Tästä luokasta me napatiinkin matkaamme sinivalkoinen ruusuke ja tällainen onnistuminen oli ihan mukavaa ja samalla se loi parempaa uskoa siihen, että meidän olisi kannattavaa lähteä Rihtniemeen ja PJ Cupin ensimmäiseen osakilpailuun.
Rihtniemessäkin päästiin hyppäämään ihan kivan kokoisessa luokassa, sillä ensimmäiselle kierrokselle lähti 43 ratsukkoa. Vaikka yritinkin tehdä parhaan mahdollisen suorituksen Katan kanssa tässä luokassa, me silti onnistuttiin ottamaan jossain kohtaa yksi puomi matkaamme. Ensimmäisen vaiheen puomi tarkoitti sitä, että meillä ei ollut mitään mahdollisuutta toiselle kierrokselle, mutta meillä olisi vielä kolme osakilpailua aikaa parantaa mahdollisuuksiamme sitten itse kesän päätapahtumassa.
Joulukuulla me kävimme vielä hyppäämässä ensin Erikan Tallilla Hullujen Hallikisojen merkeissä yhden 110cm luokan sijoituksella 14/28. Erikan Tallilta me suunnattiin uudelleen Rihtniemelle, tällä kertaa Christmas Jumping Carnevalille kisaaman 110cm luokassa. Tälläkin kertaa me otettiin yksi puomi mukaamme ja ilman sitä me oltaisiin oltu perusradan 10nneksi nopeimpia.
Näiden kisojen jälkeen me pidettäisiinkin Katan kanssa loppuvuosi ja mahdollisesti ainakin jonkin verran alkuvuodesta kisataukoa. Mä en ollut vielä päättänyt, että käytäisiinkö me hyppäämässä joku kisarata ennen kuin matka kävisi kohti PJ Cupin seuraavaa osakilpailua.
Tallin syyskisoissa meille oli tarjolla vain yksi luokka, sillä puomit nousivat 20 cm korotuksilla. Toisaalta pitkän kisarupeaman jälkeen tällainen kevyempi paluu kilpailuihin voisi olla ehkä juuri jotain sellaista mikä voisi olla hyväksi. Vaahterapolun kisoista ei kuitenkaan olisi pitkään, kun lähtisimme taas toiselle puolelle suomea kilpailemaan, kun Yorca Warmbloods järjesti Häjy Showjumpingin.
Vaahterapolun kisat olivat muutenkin vain yksipäiväiset, joten ne olivat siinäkin mielessä kevyt paluu takaisin kisaamiseen, vaikka matkaa kisapaikalle tulikin ihan reilusti. Ratsastuskoululla järjestettäväksi kilpailuksi 120cm luokassa oli ihan kiva kattaus osallistujia, sillä meidän lisäksemme tässä luokassa oli myös 18 muuta ratsukkoa.
Radalle lähdettiin vähän sellaisella ”noh, katotaan ja kokeillaan miten menee” fiiliksellä. Kata oli oikeastaan saanut vain tarhailla ja palautua suurimman osan siitä ajasta, jota olimme kerenneet kotona olla ja vasta toissa päivänä tamma oli ollut ensimmäisen kerran satulassa paluumme jälkeen. Sijoitus 11/19 oli ihan ok suoritus meille tänään ja totta puhuen en mä voinut syyttää tammaa kummastakaan niistä puomista, jotka me kävimme keilaamassa alas kannattimiltaan.
Syyskuun loppupuolella me sitten lähdettiinkin, Yorcaan jossa meillä oli ensimmäisenä edessä 110cm rata. Pohjanmaan kisapaikka oli onnistunut keräämään kunnon lähtijämäärän, sillä pelkästään metrikympissä päästiin reilusti yli puolen sadan osallistujan. Tällaiset osallistujamäärät tarkoittivat sitä, että töitä sai tehdä, varsinkin jos halusi päästä sijoille, mutta tänään ei kyllä todellakaan ollut meidän päivämme.
Sijoitus 51/56 oli kaukana siitä missä mä halusin nähdä meidän olevan, mutta toisaalta koska meillä oli omalla tavallaan rankka syksy takana, mä osasin myös antaa ruunikolle hieman armoa. 110cm luokka oli muutenkin meille vain lämmittelyä ja meidän pääasiallinen koitoksemme olisikin seuraavan päivän 120cm luokka.
Metrikaksikympissä oli vain muutama lähtijä vähemmän kuin edellisen päivän metri kympissä, mutta silti pääsimme ratsastamaan puolensataa ratsukkoa vastaan. Jo verryttelyssä Kata tuntui paljon paremmalta ja sen puolesta mulla alkoikin olemaan paljon parempi fiilis siitä, että ehkä tänään meillä voisi olla vähän parempi päivä. Loppupeleissä meidän tämänkään päivän tulos ei ollut mikään Super, mutta sijoitukseen 16/52 mä saatoin olla jo vähän tyytyväisempi.
Lokakuussa me otimme sitten Katan kanssa vähän rauhallisemmin emmekä me käyneet kuin vain Adinassa villi cupissa hyppäämässä 120cm luokka. Tämä olikin pikkuluokka koska koko osallistujalista mahtui vain yhden käden sormilla laskettavaksi. Tästä luokasta me napatiinkin matkaamme sinivalkoinen ruusuke ja tällainen onnistuminen oli ihan mukavaa ja samalla se loi parempaa uskoa siihen, että meidän olisi kannattavaa lähteä Rihtniemeen ja PJ Cupin ensimmäiseen osakilpailuun.
Rihtniemessäkin päästiin hyppäämään ihan kivan kokoisessa luokassa, sillä ensimmäiselle kierrokselle lähti 43 ratsukkoa. Vaikka yritinkin tehdä parhaan mahdollisen suorituksen Katan kanssa tässä luokassa, me silti onnistuttiin ottamaan jossain kohtaa yksi puomi matkaamme. Ensimmäisen vaiheen puomi tarkoitti sitä, että meillä ei ollut mitään mahdollisuutta toiselle kierrokselle, mutta meillä olisi vielä kolme osakilpailua aikaa parantaa mahdollisuuksiamme sitten itse kesän päätapahtumassa.
Joulukuulla me kävimme vielä hyppäämässä ensin Erikan Tallilla Hullujen Hallikisojen merkeissä yhden 110cm luokan sijoituksella 14/28. Erikan Tallilta me suunnattiin uudelleen Rihtniemelle, tällä kertaa Christmas Jumping Carnevalille kisaaman 110cm luokassa. Tälläkin kertaa me otettiin yksi puomi mukaamme ja ilman sitä me oltaisiin oltu perusradan 10nneksi nopeimpia.
Näiden kisojen jälkeen me pidettäisiinkin Katan kanssa loppuvuosi ja mahdollisesti ainakin jonkin verran alkuvuodesta kisataukoa. Mä en ollut vielä päättänyt, että käytäisiinkö me hyppäämässä joku kisarata ennen kuin matka kävisi kohti PJ Cupin seuraavaa osakilpailua.
Kommentit
Lähetä kommentti