Siirry pääsisältöön

19. Things are getting real

Altain muutosta ja melkein heti sen perään tulleesta Rautakruunun reissusta stressaaminen aiheutti juuri sen mitä pelkäsinkin ja lokakuun loppupuolen vietinkin sängyssä kuumeen vankina. Välillä musta tuntui, että loukkaantuminen oli tehnyt oman osansa sen suhteen, että vastustuskykyni oli normaalia heikompi ja sen puolesta sairastuin välillä paljon helpommin.

Feetusta oli ollut suuri apu orien kanssa, vaikka sairastumiseni tarkoitti myös sitä, että Altain kouluttaminen ei etenisi suuntaan tai toiseen. Mä olin kiitollinen siitä, että vaikka Feetu ei ollutkaan hevosihmisiä, oli rakas aviomieheni silti uskaltanut käsitellä Altaita edes hieman, jotta nuori ori ei päässyt ihan täysin villiintymään, sillä välillä kun itse makasin kotona sairaana.

Toisaalta tässä kohtaa sairastamisessa oli myös se hyvä puoli, jotta Altain ollessa vielä kotiutumassakin Suomeen ja Kultasaareen ei mustan orin kanssa toimimisessa ollut siinä mielessä kiire. Ehkä oman mentaalisen kiireensä loi Altain ikä, vaikka tiesinkin että meillä olisi nuoren orin kanssa silti hyvin aikaa.

Varsa oli kuitenkin vasta vajaa vuotias, vaikka tokihan Altain kanssa pystyi alkamaan työskentelemään jo hieman siihen suuntaan, jotta nuoren orin ratsukoulutusta tulisi olemaan mahdollista aloittaa muutaman vuoden päästä. Totta puhuen mä olin onnellinen siitä, jotta mulla oli aikaa ennen Altain ratsuttamista, sillä mä joutuisin tehdä taustatyötä kaikesta siitä mitä nuoren hevosen ratsuttamiseen kuuluisi. Jos asiat olisivat menneet ihan erilaisella tavalla kuin mitä ne olivat menneet, mulla olisi ollut tässä kohtaa jo kokemusta nuoren hevosen ratsuttamisesta Harrin osalta.

Kuitenkin aika oli mennyt ihan erilaisella tavalla, joten vasta nyt reilu vuosikymmen myöhemmin mä olin siinä tilanteessa, jossa mulla oli mahdollista ratsuttaa oma hevoseni. Vaikka mulla olikin ollut aikaa tehdä ajatustyötä tätä hetkeä varten, jotenkin varsan saapuminen suomeen oli saanut mut todellakin tajuamaan sen, että tuo hetki lähenisi päivä päivältä.

Kuitenkin oman sairasteluni takia lokakuu meni molempien orien kanssa enemmän tai vähemmän puihin. Enää mä saatoinkin toivoa, jotta marraskuusta olisi tulossa paljon parempi ja että mä pääsisin aloittamaan nuorenkin orin koulutuksen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

34. Tason nostoa?

Nähdessäni Komia Dressagen kisakutsun olin miettinyt pitkään mihin luokkiin Leon ilmoittaisin. Se, että luokat olivat vähän hankalassa järjestyksessä, ei helpottanut mietintääni. Varsinkin kun kisat olisivat useamman sadan kilometrin päässä, olisi ehkä liian riski lähteä kokeilemaan vain uutta luokkaa. Kuitenkin me oli treenattu Leon kanssa myös Helpon A:n asioita ja vaikka ne sujuivatkin kotona, saisi kisoista silti erilaista palautetta kuin mitä kotona ja treeneissä saisi. Toisaalta meidän tulostasomme oli ollut Leon kanssa aika vaihtelevaa matalammissa luokissa, joten en tiennyt, että olisiko sen puolesta liian aikaista nostaa tasoa. Tokihan sitä aina voisi käydä kilpailemassa yhden luokan vain hakeakseen treenilistaa, vaikka tasoa ei alkaisikaan vakiinnuttamaan korkeampaan luokkaan. Tokihan meillä olisi vielä kuukausi aikaa treenata kohti Komia Dressagea joten ehkä me lähdettäisiin lauantaina kokeilemaan miten meidän kävisi ensimmäisessä HeA startissa. Sunnuntaina sitten olisikin...

16. Euroopan Kisaturnee pt.2

Keskiviikkona ilmassa oli kunnon lähtötunnelmaa kun Kultasaaren molemmat rekat olivat ajettu tallin pihamaalle ja ikeasäkkiä toisensa jälkeen kannettiin autoihin, kuin myös kisakaappeja. Katan tavaroiden ollessa autossa autoin myös tallin omien tavaroiden kanssa, sillä en todellakaan halunnut vaikuttaa ylimieliseltä idiootilta ja toisaalta uskalsin epäillä jotta apu varmasti kelpaisi. Kaikkien ollessa valmiina enää edessä oli hevosten lastaaminen rekkoihin. Lastatessani omaa ruunikkoani tammoille varattuun rekkaan vannotin Kataa käyttäytymään. Hevoset tulisivat kuitenkin viettämään useamman tunnin rekassa, ja matkalta mukaan tulisi vielä pari ratsukkoa lisää. Yhteensä matkassa olisi yhdeksän henkilöä joten olisi mielenkiintoista nähdä miten henkilökemiat kohtaisivat matkalla. Matkassa oltaisiin kuitenkin pari viikkoa joten totta puhuen mä toivoin että me tultaisiin toimeen koska muuten tulevista parista viikosta voisi tulla Aika Mielenkiintoiset. Mångata Gård ei kuulunut meidän kisakal...

25. Reissulaiset

Nähdessäni Storywoodsin mainoksen tallin järjestämästä kenttäratsastus cupista, olin ilmoittanut Harrin mukaan ennen kuin olin edes kerennyt kyselemään Feetulta sen suuremmin asiaa. Tokihan mä tiesin, jotta meillä oli ollut puhetta siitä, että aikoisin yrittää kisata mahdollisimman ehjän ja pitkän kenttäkauden jos vain oma sekä tietenkin Harrin kunto sen kestäisi. Suomi ei ollut kenttäratsastajien unelmamaa, mutta ainakaan vielä en ollut valmis pakkaamaan laukkujani ja muuttamaan ulkomaille vain pystyäkseni ratsastamaan paremmin. Ehkä jos asiat olisivat menneet toisella tavalla reilu vuosikymmen sitten, mä saattaisin kutsua jotain keski-Euroopan maata kodikseni tällä hetkellä. Enkä mä todellakaan halunnut vaatia Feetua pakkaamaan omaa elämäänsä täällä vain sen vuoksi että mä saisin metsästää omaa haavettani. —- Näitkö jo tän? Klikkasin Feetun lähettämän linkin auki ja sen takaa löytyi Kuuran Suomenratsujen järjestämän irtohypytyspäivän kutsu. Matkaa Kultasaaresta Kuuran Suomenratsuille...