”Samuel mitä sä teit?”
Käännyin katsomaan oviaukkoon ilmestynyttä Feetua. Aviomieheni oli yrittänyt saapua paikalle mahdollisimman hiljaa, mutta mä olin silti saanut toisen kiinni hiippailustaan.
”En mä… mitään…” yritin vakuuttaa, vaikka mä en tiennyt kuinka uskottava mä olin.
”Kyllä mä tiedän mitä sä teit. Sä kattelit taas nuoria hevosia.”
Vastalauseen keksiminen ei ollut kovinkaan helppoa, sillä olihan se totta, jotta olin alkanut katselemaan nuoria hevosia tai sitten varsoja. En mä tiennyt mitä mä hain, muuta kuin että hevonen, jonka mä hankkisin tulisi olla vihreä. Jos asiat olisivat menneet toisin melkein vuosikymmen takaperin, mä en ehkä olisi tässä pisteessä. Tai sitten mä olisin tämän pisteen ylitse. Totuutta oli hankala tietää, sillä se yö oli muuttanut kaiken. Se yö oli meinannut viedä kaiken.
”Ootko löytänyt mitään mielenkiintoista?”
”En oikeastaan…”
Käännyin katsomaan oviaukkoon ilmestynyttä Feetua. Aviomieheni oli yrittänyt saapua paikalle mahdollisimman hiljaa, mutta mä olin silti saanut toisen kiinni hiippailustaan.
”En mä… mitään…” yritin vakuuttaa, vaikka mä en tiennyt kuinka uskottava mä olin.
”Kyllä mä tiedän mitä sä teit. Sä kattelit taas nuoria hevosia.”
Vastalauseen keksiminen ei ollut kovinkaan helppoa, sillä olihan se totta, jotta olin alkanut katselemaan nuoria hevosia tai sitten varsoja. En mä tiennyt mitä mä hain, muuta kuin että hevonen, jonka mä hankkisin tulisi olla vihreä. Jos asiat olisivat menneet toisin melkein vuosikymmen takaperin, mä en ehkä olisi tässä pisteessä. Tai sitten mä olisin tämän pisteen ylitse. Totuutta oli hankala tietää, sillä se yö oli muuttanut kaiken. Se yö oli meinannut viedä kaiken.
”Ootko löytänyt mitään mielenkiintoista?”
”En oikeastaan…”
---
Myynnissä 3,5v tammavarsa. Nuoren emän ensimmäinen varsa. Emällä muutamia kisastartteja este- ja kouluradoilta. Isä …
Ruunikko oli kuulostanut ilmoituksessa ihan mielenkiintoiselta, mutta totuus oli ollut ihan jotain muuta. Oikeastaan jo siinä kohtaa, kun olin soittanut tammaa myyneelle henkilölle jonkinlaiset varoituskellot olivat alkaneet hakemaan vauhtiaan ja tuulenvire oli alkanut heiluttamaan punaista lippua. Tokihan tamman hinta oli ollut kohdallaan ja ehkä jopa hienoisesti halpakin, mutta jokin vain käski – lopulta melkein huusi – jättämään edes tarjoamatta tammasta.
----
2kk ikäinen orivarsa. Suvusta löytyy niin nimekkäitä ratsuja kuin myös tulevaisuuden tähtiä. Ei välttämättä suurten ratojen tähti, mutta …
Oikeastaan mikään muu kuin hinta ei herättänyt kiinnostustani orissa. Ikäisekseen se ei ollut välttämättä se kedon kaunein kukkanen, mikä teki ehkä hieman hankalaa saada hyvää kuvaa siitä millainen potentiaali varsalla olisi.
Muutama muukin varsa oli herättänyt mielenkiintoni ja yhdestä mä jopa päädyin tarjoamaan. Tuo varsa oli juuri sellaisessa vaiheessa, että sen kanssa pääsisi tekemään vähän enemmän hommia mutta kuitenkin se oli vielä sen verran nuori, jotta välttämättä hirveänkään suuria ei ollut mahdollista tehdä.
Kai kaikki oli muutenkin kuulostanut ihan liian hyvältä ollakseen totta, sillä ostotarkastuksessa paljastuikin sellaisia asioita, jotka tulisivat vaikuttamaan varsan käyttöön negatiivisesti. Tai ainakin sellaiseen käyttöön mihin itselleni uutta projektia etsin.
Myynnissä 6/24 syntynyt Orlov orivarsa. Varsan arvioitu säkäkorkeus aikuisena on 164–169 cm. Leikkisä ja energinen varsa, joka on osoittanut rohkeutta jo muutaman päivän ikäisestä.
Varsan isänä on Kozlov Estaten Stanimir KZV jolta löytyy tuloksia GP tasolta. Emänä nuori, mutta potentiaalia esitellyt Avenirya.
Mä ne ollut ensimmäisellä kerralla oikeastaan edes huomioinut koko myynti-ilmoitusta. Orlov ei todellakaan ollut sellainen mitä mä olin edes ajatellut itselleni. Ehkä mä en ollut oikeastaan enää edes ajatellut, jotta mä saattaisin löytää itselleni toista hevosta. Mulla oli kuitenkin Harri ja mä tiesin, että mä pärjäisin kimon kanssa. Tokihan aina voisi tulla eteen se vaihe, kun kävisi jotain ja mä todellakin olisin pararatsastaja tai sitten jotain pahempaa.
Kuitenkin myynti-ilmoitus tuosta varsasta – Valgarthiasta – tuli silmiini lopulta useammankin kerran päivässä. Olinhan mä saanut itseni kiinni siitä, jotta mä todellakin mietin, kävisinkö mä edes katsomassa koko varsaa.
”Nordwind Equestrian Incorporation, puhelimessa ..”
Vedin syvään henkeä, sillä en todellakaan uskonut, jotta olin oikeasti tekemässä tämän.
”Soitan myynti-ilmoituksestanne koskien Orlov ori Valgarthia. Onko varsa jo myyty vai onko se vielä myynnissä?”
”Kyllä varsa on vielä myynnissä. Toki siitä on ollut muutamia kiinnostuneitakin.”
”Mhhm… Varsalla on ilmeisesti hyvät vanhemmat? Emänsä taisi olla joku nuorempi tamma?”
Saatuani hieman tarkemman selonteon varsasta ja sen taustoista sain itseni kiinni sopimasta ajasta, jolloin kävisin katsomassa varsaa.
En ollut kertonut Feetulle mitään siitä, että menisin katsomaan orlovia ja totta puhuen astuessani ovesta ulos omatunnossani tuntui jonkinlainen pisto sen vuoksi, jotta olin valehdellut toiselle lähteväni lääkäriin selkäni vuoksi.
Ajomatkalla Nordwindiin minulla oli aikaa ja mahdollisuuksia pohtia sitä mitä haluaisin ja millainen olisi tämän reissun tarkoitus. Ajomatka oli juuri sitä mitä mä kaipasin ja tarvitsin juuri tähän hetkeen. Perille päästessäni mä olin paljon valmiimpi vastaanottamaan kaiken sen mitä oli tulossa millaisia päätöksiä mä saattaisin olla tekemässä.
”Samuel oletan?”
”Kyllä. Tulin katsomaan sitä Orlov varsaa” kerroin, vaikka epäilinkin jotta saapumiseni syy oli enemmän kuin hyvin tiedossa.
”Tervetuloa. Näytän reitin varsan luokse.”
Suunnatessamme laitumelle, jossa orivarsa emänsä kanssa oli, keskustelimme hevosista ja siitä millainen historia minulla olikaan, ja mitä olin hakemassa mahdolliselta uudelta projektiltani. Matka tarjosi minulle samalla hyvän hetken kysellä myös niitä kysymyksiä, joita olin unohtanut kysyä puhelun aikana. Mitä pidemmälle pääsimme, sitä suuremmin musta alkoi tuntumaan siltä, että mä saatoin olla löytänyt sen mitä mä etsinkin.
Laitumelle päästessämme oli helppoa nähdä tamma ja varsa, jotka kuitenkin lähtivät saapumaan luoksemme saattajani vislauksesta. Mustan varsan laukatessa varsamaista, mutta kuitenkin jotenkin niin tasapainoista laukkaa luoksemme mun oli pakko purra huuleni sisäpuolta, jotta pysyin hiljaa. Valgarth oli jotain sellaista mitä mä en ollut ikinä nähnyt. Jotain sellaista mitä mä en edes kuvitellut olevan olemassa.
Sen jälkeen miten asiat olivat menneet Harrin kanssa, mä en ollut ajatellut tällä kertaa ottavani samanlaista riskiä ja ostavani maitovarsaa. Totta puhuen en mä ollut ajatellut ostavani mitään alle kolme tai ehkä ideaalissa tapauksessa alle nelivuotiasta. Mutta tässä mä olin taas. Tutustumassa maitovarsaan, joka oli jo muutamassa minuutissa tehnyt muhun vaikutuksen.
Ennen kuin edes pääsin pois tilalta, mulla oli käsissäni kauppakirja tuosta mustasta varsasta. Varsasta joka toivottavasti tulisi täyttämään sen toiveen jota mä en ikinä päässyt Harrin kanssa täyttämään.
Myynnissä 3,5v tammavarsa. Nuoren emän ensimmäinen varsa. Emällä muutamia kisastartteja este- ja kouluradoilta. Isä …
Ruunikko oli kuulostanut ilmoituksessa ihan mielenkiintoiselta, mutta totuus oli ollut ihan jotain muuta. Oikeastaan jo siinä kohtaa, kun olin soittanut tammaa myyneelle henkilölle jonkinlaiset varoituskellot olivat alkaneet hakemaan vauhtiaan ja tuulenvire oli alkanut heiluttamaan punaista lippua. Tokihan tamman hinta oli ollut kohdallaan ja ehkä jopa hienoisesti halpakin, mutta jokin vain käski – lopulta melkein huusi – jättämään edes tarjoamatta tammasta.
----
2kk ikäinen orivarsa. Suvusta löytyy niin nimekkäitä ratsuja kuin myös tulevaisuuden tähtiä. Ei välttämättä suurten ratojen tähti, mutta …
Oikeastaan mikään muu kuin hinta ei herättänyt kiinnostustani orissa. Ikäisekseen se ei ollut välttämättä se kedon kaunein kukkanen, mikä teki ehkä hieman hankalaa saada hyvää kuvaa siitä millainen potentiaali varsalla olisi.
Muutama muukin varsa oli herättänyt mielenkiintoni ja yhdestä mä jopa päädyin tarjoamaan. Tuo varsa oli juuri sellaisessa vaiheessa, että sen kanssa pääsisi tekemään vähän enemmän hommia mutta kuitenkin se oli vielä sen verran nuori, jotta välttämättä hirveänkään suuria ei ollut mahdollista tehdä.
Kai kaikki oli muutenkin kuulostanut ihan liian hyvältä ollakseen totta, sillä ostotarkastuksessa paljastuikin sellaisia asioita, jotka tulisivat vaikuttamaan varsan käyttöön negatiivisesti. Tai ainakin sellaiseen käyttöön mihin itselleni uutta projektia etsin.
---
”Miten etsintä etenee?” Feetu kysyi yllättäen eräänä päivänä etsittyäni varmaan jo useamman kuukauden hevosta.
”Huonosti. En mä löydä mitään… Helvetti en mä edes tiedä onko mun mitään järkeä etsiä edes uutta hevosta. En mä tiedä onko musta tähän enää. En mä tiedä onko musta mihinkään…” mä nieleskelin karvaita kyyneliä, jotka polttivat mun luomien takana. Muutama huonosti nukuttu – tai alkuunsa oikeastaan unetonkin – yö olivat saaneet mut taas epäilemään kaikkea, ja mä en enää edes tiennyt missä on järkeä, jos missään oli järkeä.
Mä olin koko ajan yhden tippumisen, yhden pienenkin virheen päässä siitä, että mun elämäni olisi ohitse ja mä viettäisin ne vuodet, joita mulla olisi jäljellä joko jonkun ylemmän tahon määrittämänä tai sitten oman päätökseni kautta pyörätuolissa. Mä tiesin, että nytkin oli jo omanlaisensa ihme, että mä kävelin, saati että mä ratsastin.
En mä ollut ylpeä siitä, jotta olin valehdellut Feetulle siitä, millainen mun oloni oli, saati että mun selkä oli taas huonona. Totta puhuen mä en tiennyt kestäisikö Feetu sitä, jos joutuisin pyörätuoliin enkä mä nousisi sieltä enää ikinä.
”Hei kyllä se siitä. Se täydellinen on tuolla jossain, oli se sitten jo syntynyt tai vielä syntymässä oleva.”
---
”Miten etsintä etenee?” Feetu kysyi yllättäen eräänä päivänä etsittyäni varmaan jo useamman kuukauden hevosta.
”Huonosti. En mä löydä mitään… Helvetti en mä edes tiedä onko mun mitään järkeä etsiä edes uutta hevosta. En mä tiedä onko musta tähän enää. En mä tiedä onko musta mihinkään…” mä nieleskelin karvaita kyyneliä, jotka polttivat mun luomien takana. Muutama huonosti nukuttu – tai alkuunsa oikeastaan unetonkin – yö olivat saaneet mut taas epäilemään kaikkea, ja mä en enää edes tiennyt missä on järkeä, jos missään oli järkeä.
Mä olin koko ajan yhden tippumisen, yhden pienenkin virheen päässä siitä, että mun elämäni olisi ohitse ja mä viettäisin ne vuodet, joita mulla olisi jäljellä joko jonkun ylemmän tahon määrittämänä tai sitten oman päätökseni kautta pyörätuolissa. Mä tiesin, että nytkin oli jo omanlaisensa ihme, että mä kävelin, saati että mä ratsastin.
En mä ollut ylpeä siitä, jotta olin valehdellut Feetulle siitä, millainen mun oloni oli, saati että mun selkä oli taas huonona. Totta puhuen mä en tiennyt kestäisikö Feetu sitä, jos joutuisin pyörätuoliin enkä mä nousisi sieltä enää ikinä.
”Hei kyllä se siitä. Se täydellinen on tuolla jossain, oli se sitten jo syntynyt tai vielä syntymässä oleva.”
---
Myynnissä 6/24 syntynyt Orlov orivarsa. Varsan arvioitu säkäkorkeus aikuisena on 164–169 cm. Leikkisä ja energinen varsa, joka on osoittanut rohkeutta jo muutaman päivän ikäisestä.
Varsan isänä on Kozlov Estaten Stanimir KZV jolta löytyy tuloksia GP tasolta. Emänä nuori, mutta potentiaalia esitellyt Avenirya.
Mä ne ollut ensimmäisellä kerralla oikeastaan edes huomioinut koko myynti-ilmoitusta. Orlov ei todellakaan ollut sellainen mitä mä olin edes ajatellut itselleni. Ehkä mä en ollut oikeastaan enää edes ajatellut, jotta mä saattaisin löytää itselleni toista hevosta. Mulla oli kuitenkin Harri ja mä tiesin, että mä pärjäisin kimon kanssa. Tokihan aina voisi tulla eteen se vaihe, kun kävisi jotain ja mä todellakin olisin pararatsastaja tai sitten jotain pahempaa.
Kuitenkin myynti-ilmoitus tuosta varsasta – Valgarthiasta – tuli silmiini lopulta useammankin kerran päivässä. Olinhan mä saanut itseni kiinni siitä, jotta mä todellakin mietin, kävisinkö mä edes katsomassa koko varsaa.
”Nordwind Equestrian Incorporation, puhelimessa ..”
Vedin syvään henkeä, sillä en todellakaan uskonut, jotta olin oikeasti tekemässä tämän.
”Soitan myynti-ilmoituksestanne koskien Orlov ori Valgarthia. Onko varsa jo myyty vai onko se vielä myynnissä?”
”Kyllä varsa on vielä myynnissä. Toki siitä on ollut muutamia kiinnostuneitakin.”
”Mhhm… Varsalla on ilmeisesti hyvät vanhemmat? Emänsä taisi olla joku nuorempi tamma?”
Saatuani hieman tarkemman selonteon varsasta ja sen taustoista sain itseni kiinni sopimasta ajasta, jolloin kävisin katsomassa varsaa.
En ollut kertonut Feetulle mitään siitä, että menisin katsomaan orlovia ja totta puhuen astuessani ovesta ulos omatunnossani tuntui jonkinlainen pisto sen vuoksi, jotta olin valehdellut toiselle lähteväni lääkäriin selkäni vuoksi.
Ajomatkalla Nordwindiin minulla oli aikaa ja mahdollisuuksia pohtia sitä mitä haluaisin ja millainen olisi tämän reissun tarkoitus. Ajomatka oli juuri sitä mitä mä kaipasin ja tarvitsin juuri tähän hetkeen. Perille päästessäni mä olin paljon valmiimpi vastaanottamaan kaiken sen mitä oli tulossa millaisia päätöksiä mä saattaisin olla tekemässä.
”Samuel oletan?”
”Kyllä. Tulin katsomaan sitä Orlov varsaa” kerroin, vaikka epäilinkin jotta saapumiseni syy oli enemmän kuin hyvin tiedossa.
”Tervetuloa. Näytän reitin varsan luokse.”
Suunnatessamme laitumelle, jossa orivarsa emänsä kanssa oli, keskustelimme hevosista ja siitä millainen historia minulla olikaan, ja mitä olin hakemassa mahdolliselta uudelta projektiltani. Matka tarjosi minulle samalla hyvän hetken kysellä myös niitä kysymyksiä, joita olin unohtanut kysyä puhelun aikana. Mitä pidemmälle pääsimme, sitä suuremmin musta alkoi tuntumaan siltä, että mä saatoin olla löytänyt sen mitä mä etsinkin.
Laitumelle päästessämme oli helppoa nähdä tamma ja varsa, jotka kuitenkin lähtivät saapumaan luoksemme saattajani vislauksesta. Mustan varsan laukatessa varsamaista, mutta kuitenkin jotenkin niin tasapainoista laukkaa luoksemme mun oli pakko purra huuleni sisäpuolta, jotta pysyin hiljaa. Valgarth oli jotain sellaista mitä mä en ollut ikinä nähnyt. Jotain sellaista mitä mä en edes kuvitellut olevan olemassa.
Sen jälkeen miten asiat olivat menneet Harrin kanssa, mä en ollut ajatellut tällä kertaa ottavani samanlaista riskiä ja ostavani maitovarsaa. Totta puhuen en mä ollut ajatellut ostavani mitään alle kolme tai ehkä ideaalissa tapauksessa alle nelivuotiasta. Mutta tässä mä olin taas. Tutustumassa maitovarsaan, joka oli jo muutamassa minuutissa tehnyt muhun vaikutuksen.
Ennen kuin edes pääsin pois tilalta, mulla oli käsissäni kauppakirja tuosta mustasta varsasta. Varsasta joka toivottavasti tulisi täyttämään sen toiveen jota mä en ikinä päässyt Harrin kanssa täyttämään.
Kommentit
Lähetä kommentti