Edellisistä mestaruuksistani oli jo vuosia ja vaikka olinkin kilpaillut suomessa, olisivat nämä isoimmat kisani tähän mennessä. Tokihan Lokka oli kokenut konkari, joten tamman kanssa olisi varmasti helppoa lähteä kilpailemaan ja toisaalta nämä kilpailut tarjoaisivat meille lisää kokemusta. Ehkä jos tämä vuosi toisi jonkinlaista menestystä tai mahdollisesti jopa mestaruuden se voisi tarjota minulle uusia mahdollisuuksia Suomessa nyt kun en lopulta kerennytkään aloittamaan opettajan töitä Löfgårdissa. Toki voisi olla, jotta mahdollinen menestymiseni ei siltikään muuttaisi asioita positiiviseen suuntaan ja olisin edelleen sellaisessa tilanteessa, jossa minulla ei olisi vakituista työpaikkaa. Yritin kuitenkin työntää nämä ajatukset taka-alalle ja keskittyä vain edessä olevaan kilpailuun.
Peruuttaessani Lokkan alas hevosautosta tamman mustat korvat pyörivät kuin tutkat, kuunnellen kaikkia kisapaikalla kaikuvia ääniä. Koska ajomatka Löfgårdista kisapaikalle oli ollut pitkä, kävelytin tammaa jonkin aikaa ennen kuin palasimme takaisin autolle ja sidoin tamman kiinni auton sivustalla olevaan renkaaseen. Vietettyäni pienen maadoitushetken tamman kanssa, oli lopulta aika alkaa laittamaan Lokkaa sellaiseen kuntoon, jotta saatoimme alkaa valmistautumaan ensimmäiseen luokkaamme näissä kisoissa. Varustamisen aikana aloin ymmärtämään, jotta olisin todellakin valmistautumassa uusimpaan mestaruusstarttiini.
Seuratessani muiden verryttelyä mieleni teki muuttaa omaakin rutiiniamme. Kuitenkin sain vakuutettua itselleni, jotta nämä olisivat ihan liian tärkeät kilpailut siihen, jotta mitään muutoksia meidän verryttelyyn olisi kannattavaa tehdä. Pahimmillaan muutokset voisivat sotkea meidän koko suorituksen ja sitä riskiä mä en ollut valmis ottamaan näissä kisoissa. Lopulta ratsukko ratsukolta meidän suoritusvuoromme läheni ja me pääsimme testaamaan onneamme karsintaluokassa. Meidän suoritus ei ollut ihan niin täydellinen kuin mitä mä olisin toivonut sen olevan, mutta en mä voinut olla kovin pettynytkään siihen. Mä tiesin, että meillä ei ollut takana ihan niin pitkää yhteistyötä kuin mitä muilla ratsukoilla oli, joten pelkästään jo se, että me päästiin lähtöviivalle, oli meidän voittomme.
Sijoitus 3/3 ei ollut välttämättä ihan täysi yllätys minulle, mutta samalla tuo suoritus tarjosi onneksi hyvää infoa siitä, mitä seuraavana päivänä täytyisi tehdä hieman erilaisella tavalla. Ainakin jos me haluttaisiin olla TOP sijoilla. Hevosille oli varattu majoitukset kisa-alueella sijaitsevista jabatalleista joten etsittyämme meille varatut jabat ja hevosten päästessä väliaikaisiin asumuksiinsa oli aika suunnata kirjautumaan omiinkin majoituksiimme.
Herätessäni sunnuntaina uuteen kisapäivään tunsin varmaan isoimman perhosparven ikinä kutkuttelemassa mahani pohjalla. Tänään ratkottaisiin myös mestaruudet, joten jos eilen minun täytyi tehdä parhaani ratsastaessa oman suorituksemme, tänään minun täytyisi tehdä 200 % parempi suoritus. Eihän tuomarit olleet eilenkään kovinkaan helliä pisteytyksensä kanssa, joten tänään pisteet olisivat todennäköisesti vain tiukemmassa ja jokaista pistettä varten saisi todellakin ratsastaa.
Koska olisi paras pitää aivot kiireisinä heti aamusta alkaen, olin luvannut, jotta voisin käydä hoitamassa hevoset aamulla. Tuttujen asioiden touhuaminen saisi ajatukset varmasti maadoitettua pelkkään tekemiseen sen sijaan että ajatukseni saisivat tilaa lähteä harhailemaan. Päästessäni jaboille tervehdin jokaista hevosta erikseen, ennen kuin jaoin kaikille aamuheinänsä ja samalla tarkastin kaikkien jalat. Kellään ei onneksi ollut ruhjeita tai muitakaan kolhuja, jotka olisivat aiheuttaneet huolta. Tarkistettuani jokaisen hevosista annoin vielä väkirehut jokaiselle ja tarkastin ettei kukaan ollut kerennyt juomaan vesisankoaan täysin tyhjäksi. Hevosten ollessa hoidettuna oli minunkin aika suunnata aamupalalle sekä vaihtamaan vaatteet kisaamista ajatellen.
Palatessani takaisin tallialueelle, olivat muut jo paikalla ja muutenkin jabatallit olivat heränneet henkiin muidenkin saavuttua paikalle. Ensimmäisen luokan alkamiseen ei ollut enää pitkä, joten ensimmäisiä ratsukoita näkyi jo olevan matkalla verryttelemään. Luokat eivät olleet Suomessa niin isoja kuin mihin olin Islannissa tottunut, joten luokat etenivät reippaalla tahdilla eteenpäin. Kolmannen luokan alkaessa vain muutaman minuutin kuluttua, päätin alkaa varustamaan Lokkaa. Kolmosluokka oli pienin, jotka näissä kisoissa järjestettäisiin, joten saisin pitää vauhtia mustan tamman varustamisen kanssa. Onneksi Lokka oli nopea varustaa, joten toisen ratsastajan siirtyessä radalle oli musta tamma jo varustettuna. Riisuttuani ratsastushousujeni suojaksi pukemani collarit ja puettuani ratsastuskypäräni sekä hanskani, joten olimme valmiita suuntaamaan verryttelyyn.
Lokka sai suorittaa alkukäyntinsä kisa-alueella ainakin niillä osin mitä me saatiin ratsain kulkea. Tamman askeltaessa eteenpäin annoin katseeni kiertää ympäri kisa-aluetta ja samalla tutkin sitä, miten erilainen Suomi olikaan Islantiin verrattuna. Nelosluokka oli viimeinen ennen meidän päivän kisaluokkaamme, joten tässä kohtaa meidän oli aika vaihtaa askellajia. Aloitimme rauhallisella töltillä. Melkein kuin ajatuksen voimalla musta tamma siirtyi askellajista toiseen. Koska Lokka tuntui todella hyvältä, emme tehneet kovinkaan pitkää verryttelyä. Kyllähän mä tiesin, jotta Lokka kestäisi sellaisenkin, sillä ihan meidän ensimmäisissä kisoissa olin tehnyt sen virheen, jotta olin yliverrytellyt tammaa. Muutama ratsukko ennen omaa vuoroamme pysäytin Lokkan verryttelyalueen laidalle sellaiseen paikkaan, jossa emme olisi kenenkään tiellä ja riisuttuani toisen hanskoistani, pujautin käteni tamman paksun harjan alle.
Lopulta kuulin kisa-alueen kovaäänisistä, kuinka meidät kuulutettiin kisabaanalle. Yritin ratsastaa parhaan mahdollisen suorituksen, jonka vain voisin ja jokaisen siirtymän ja mahdollisesti jopa jokaisen askeleen mä suunnittelin parhaalla mahdollisella tavalla. Lokka liikkui reippaasti eteenpäin ja tamman mustat korvat olivat varmaan tiukimmalla höröllä mitä mä olin ikinä nähnyt. Ratsastaessani Lokkan ulos kisabaanalta mulla oli sellainen fiilis, että mä olin ratsastanut meidän ja varmaan oman kisaurani parhaan suorituksen ikinä. Kuitenkin vielä pari ratsukkoa me jouduttiin jännittämään lopullista sijoitustamme, ennen kuin se lopulta paljastui.
Me oltiin islanninhevosten 5-käynti mestareita vuodelta 2023
Peruuttaessani Lokkan alas hevosautosta tamman mustat korvat pyörivät kuin tutkat, kuunnellen kaikkia kisapaikalla kaikuvia ääniä. Koska ajomatka Löfgårdista kisapaikalle oli ollut pitkä, kävelytin tammaa jonkin aikaa ennen kuin palasimme takaisin autolle ja sidoin tamman kiinni auton sivustalla olevaan renkaaseen. Vietettyäni pienen maadoitushetken tamman kanssa, oli lopulta aika alkaa laittamaan Lokkaa sellaiseen kuntoon, jotta saatoimme alkaa valmistautumaan ensimmäiseen luokkaamme näissä kisoissa. Varustamisen aikana aloin ymmärtämään, jotta olisin todellakin valmistautumassa uusimpaan mestaruusstarttiini.
Seuratessani muiden verryttelyä mieleni teki muuttaa omaakin rutiiniamme. Kuitenkin sain vakuutettua itselleni, jotta nämä olisivat ihan liian tärkeät kilpailut siihen, jotta mitään muutoksia meidän verryttelyyn olisi kannattavaa tehdä. Pahimmillaan muutokset voisivat sotkea meidän koko suorituksen ja sitä riskiä mä en ollut valmis ottamaan näissä kisoissa. Lopulta ratsukko ratsukolta meidän suoritusvuoromme läheni ja me pääsimme testaamaan onneamme karsintaluokassa. Meidän suoritus ei ollut ihan niin täydellinen kuin mitä mä olisin toivonut sen olevan, mutta en mä voinut olla kovin pettynytkään siihen. Mä tiesin, että meillä ei ollut takana ihan niin pitkää yhteistyötä kuin mitä muilla ratsukoilla oli, joten pelkästään jo se, että me päästiin lähtöviivalle, oli meidän voittomme.
Sijoitus 3/3 ei ollut välttämättä ihan täysi yllätys minulle, mutta samalla tuo suoritus tarjosi onneksi hyvää infoa siitä, mitä seuraavana päivänä täytyisi tehdä hieman erilaisella tavalla. Ainakin jos me haluttaisiin olla TOP sijoilla. Hevosille oli varattu majoitukset kisa-alueella sijaitsevista jabatalleista joten etsittyämme meille varatut jabat ja hevosten päästessä väliaikaisiin asumuksiinsa oli aika suunnata kirjautumaan omiinkin majoituksiimme.
Herätessäni sunnuntaina uuteen kisapäivään tunsin varmaan isoimman perhosparven ikinä kutkuttelemassa mahani pohjalla. Tänään ratkottaisiin myös mestaruudet, joten jos eilen minun täytyi tehdä parhaani ratsastaessa oman suorituksemme, tänään minun täytyisi tehdä 200 % parempi suoritus. Eihän tuomarit olleet eilenkään kovinkaan helliä pisteytyksensä kanssa, joten tänään pisteet olisivat todennäköisesti vain tiukemmassa ja jokaista pistettä varten saisi todellakin ratsastaa.
Koska olisi paras pitää aivot kiireisinä heti aamusta alkaen, olin luvannut, jotta voisin käydä hoitamassa hevoset aamulla. Tuttujen asioiden touhuaminen saisi ajatukset varmasti maadoitettua pelkkään tekemiseen sen sijaan että ajatukseni saisivat tilaa lähteä harhailemaan. Päästessäni jaboille tervehdin jokaista hevosta erikseen, ennen kuin jaoin kaikille aamuheinänsä ja samalla tarkastin kaikkien jalat. Kellään ei onneksi ollut ruhjeita tai muitakaan kolhuja, jotka olisivat aiheuttaneet huolta. Tarkistettuani jokaisen hevosista annoin vielä väkirehut jokaiselle ja tarkastin ettei kukaan ollut kerennyt juomaan vesisankoaan täysin tyhjäksi. Hevosten ollessa hoidettuna oli minunkin aika suunnata aamupalalle sekä vaihtamaan vaatteet kisaamista ajatellen.
Palatessani takaisin tallialueelle, olivat muut jo paikalla ja muutenkin jabatallit olivat heränneet henkiin muidenkin saavuttua paikalle. Ensimmäisen luokan alkamiseen ei ollut enää pitkä, joten ensimmäisiä ratsukoita näkyi jo olevan matkalla verryttelemään. Luokat eivät olleet Suomessa niin isoja kuin mihin olin Islannissa tottunut, joten luokat etenivät reippaalla tahdilla eteenpäin. Kolmannen luokan alkaessa vain muutaman minuutin kuluttua, päätin alkaa varustamaan Lokkaa. Kolmosluokka oli pienin, jotka näissä kisoissa järjestettäisiin, joten saisin pitää vauhtia mustan tamman varustamisen kanssa. Onneksi Lokka oli nopea varustaa, joten toisen ratsastajan siirtyessä radalle oli musta tamma jo varustettuna. Riisuttuani ratsastushousujeni suojaksi pukemani collarit ja puettuani ratsastuskypäräni sekä hanskani, joten olimme valmiita suuntaamaan verryttelyyn.
Lokka sai suorittaa alkukäyntinsä kisa-alueella ainakin niillä osin mitä me saatiin ratsain kulkea. Tamman askeltaessa eteenpäin annoin katseeni kiertää ympäri kisa-aluetta ja samalla tutkin sitä, miten erilainen Suomi olikaan Islantiin verrattuna. Nelosluokka oli viimeinen ennen meidän päivän kisaluokkaamme, joten tässä kohtaa meidän oli aika vaihtaa askellajia. Aloitimme rauhallisella töltillä. Melkein kuin ajatuksen voimalla musta tamma siirtyi askellajista toiseen. Koska Lokka tuntui todella hyvältä, emme tehneet kovinkaan pitkää verryttelyä. Kyllähän mä tiesin, jotta Lokka kestäisi sellaisenkin, sillä ihan meidän ensimmäisissä kisoissa olin tehnyt sen virheen, jotta olin yliverrytellyt tammaa. Muutama ratsukko ennen omaa vuoroamme pysäytin Lokkan verryttelyalueen laidalle sellaiseen paikkaan, jossa emme olisi kenenkään tiellä ja riisuttuani toisen hanskoistani, pujautin käteni tamman paksun harjan alle.
Lopulta kuulin kisa-alueen kovaäänisistä, kuinka meidät kuulutettiin kisabaanalle. Yritin ratsastaa parhaan mahdollisen suorituksen, jonka vain voisin ja jokaisen siirtymän ja mahdollisesti jopa jokaisen askeleen mä suunnittelin parhaalla mahdollisella tavalla. Lokka liikkui reippaasti eteenpäin ja tamman mustat korvat olivat varmaan tiukimmalla höröllä mitä mä olin ikinä nähnyt. Ratsastaessani Lokkan ulos kisabaanalta mulla oli sellainen fiilis, että mä olin ratsastanut meidän ja varmaan oman kisaurani parhaan suorituksen ikinä. Kuitenkin vielä pari ratsukkoa me jouduttiin jännittämään lopullista sijoitustamme, ennen kuin se lopulta paljastui.
Me oltiin islanninhevosten 5-käynti mestareita vuodelta 2023
Kommentit
Lähetä kommentti