Vuosi 2023 oli varmaan suurin muutosten vuosi sen jälkeen kun mä olin joutunut onnettomuuteeni eikä tätä vuotta oltu päästy kuin vasta pari kuukautta eteenpäin. Olihan menneisiin vuosiin mahtunut paljon muutoksia Harrin paluusta mun vastuulleni, Feetun tapaamiseen ja muuttoon Suomesta Englantiin Ansamaan porukan kanssa. Tokihan siinä välissä oli täytynyt myös opetella kutsumaan tallia uudella nimellä, kuten myös tallin omistaja pariskuntaa. Ansamaat kun vaihtoivat nimensä Misangeiksi ja tallista tuli Ansamaan sijaan Stall Green Mage. Muutokset olivat tehneet vuosista kivisiä niin fyysisesti kuin myös henkisesti, mutta kaikesta huolimatta elämä oli mennyt suhteellisen tasaisesti. Ainakin tammikuuhun mennessä.
Majinán ilmoittaessa, että he olivat päättäneet Dochaksen kanssa sulkea Stall Green Magen ovet, ilmoitus yllätti ainakin minut täysin. Onnekseni mikään kiire uuden tallipaikan löytämisellä ei ollut, sillä nainen ilmoitti ymmärtävänsä täysin, jotta tällaisella aikataululla voisi olla hankalaa löytää uutta tallipaikkaa. Tokihan yllättävän tiedon prosessoimiseen meni muutama päivä ennen kuin saatoin edes alkaa miettimään, että mistä ihmeestä me löytäisimme uuden tallipaikan sekä tietenkin kodin.
Lopulta päätimme palata takaisin Suomeen ja se helpotti edes hieman tallipaikan hakemista. Lopulta löysin Kultasaaren kartanon ilmoituksen vapaista tallipaikoista. Tutustuttuani tallin sivuihin, avasin sähköpostini ja aloin naputtelemaan tallipaikkahakemusta. En tiedä moneenko kertaan kirjoitin samat lauseet uudelleen sillä en tuntunut saavani niitä millään tavalla järkevästi muotoiltua. Lopulta minulla oli jonkinlainen viesti valmiina ja näytettyäni sen vielä Feetulle, oli aika painaa ”lähetä” nappia ja jäädä odottamaan vastausta.
Avattuani sähköpostini uudestaan muutaman päivän kuluttua huomasin saaneeni vastauksen Kultasaaren Sofialta. Napautettuani viestin auki – ilman sen suurempia odotuksia – vain yllättyäkseni siitä, että Sofia toivottikin meidät tervetulleeksi osaksi tallin asiakaskuntaa. Kerrottuani Feetulle tästä muutoksesta, oli mies yllättynyt kuinka helppoa homma lopulta olikaan ollut. Enään oli edessä ilmoittaa muille vanhoille tallitovereille, jotta palaisimme takaisin Suomeen. Tieto otettiin vastaan omanlaisella haikeudella, mutta lupasimme kuitenkin pysyä yhteyksissä, vaikka välimatkat pitenevätkin. Uuden tallipaikan ollessa varmistettuna oli aika ruveta selvittämään mitä kaikkea tarvittaisiin, jotta Harri saataisiin Englannista Suomeen sekä miten saisimme omatkin tavaramme takaisin Suomeen.
Lopulta kaikki asiat olivat selvillä ja isoimmat tavarat olivat jo matkalla Suomeen. Kun Harrikin oltiin saatu vielä matkalle kohti Suomea, oli minun ja Feetun aika nousta koneeseen matkalaukkuinemme. Muutaman tunnin lennon aikana kerkesin pohtimaan sitä, miten elämä lähtisi taas rullaamaan, kun paluu vanhaan tuttuun maahan koittaisi?
Hoitaessani Harrin asioita, oli Feetu ottanut koppia meidän asunnon löytämisestä. Koska luotin aviomieheni arviointikykyyn sai tuo täysin vapaat kädet sen suhteen millaisen tuo meille joko ostaisi tai vuokraisi. Lentokoneen laskeutuessa Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja päästessämme viimein ulos koneesta sekä odottelun jälkeen koko lentoasemalta, olin ihan valmis nukkumaan. Feetu oli arvellut, jotta tällainen olisi mahdollista, joten ensimmäisen yön vietimmekin lentokenttähotellissa.
Seuraavana päivänä olikin sitten aika suunnata katsomaan uutta kotiamme. Feetu oli vuokrannut meille rivitalo kolmion kauniilta paikalta. Asunto oli vielä tyhjä, sillä huonekalumme olivat saapumassa vasta seuraavan parin päivän aikana.
”Täähän on kiva” oli ainut mitä osasin sanoa kierrettyäni asunnon hieman ontuen.
”Mä ajattelinkin, että sä varmasti tykkäisit tästä. Eiköhän me saada tästä vielä todella kiva, kunhan saadaan meidän kalusteet tänne ja päästään muutenkin sisustamaan. Mutta ei pidetä mitään kiirettä sen kanssa ja tehdään hommat ihan rauhassa.”
”Joo.”
Pohdittuamme mukana tuomiemme huonekalujen paikkoja oli aika suunnata kohti Kultasaarta.
Harri saapuisi tallille vasta seuraavana päivänä, mutta halusin käydä tutustumassa talliin etuajassa. Koska en halunnut vain ilmaantua tallin pihalle ilmoittamatta asiasta sen suuremmin, olin sopinut Sofian kanssa ajan, jolloin tulisin käymään tallilla. Feetun ajaessa kohti kartanotallia mietin, että miten tulisimme Harrin kanssa sopimaan mukaan porukkaan. Tokihan Kultasaaren Kartano oli minulle täysin uusi talli, jotta voisi olla, että me emme löytäisi millään ketään kenen kanssa tulisimme tallilla toimeen. Toisaalta mietin sitäkin, että mitä kaikki tuumaisivat, jos jossain kohtaa olisinkin niin kipeä, että en voisi liikkua ilman apuvälineitä.
”Sä taidat taas yliajatella?”
”Kuinka niin?”
”Oot hiljainen.”
Purin hampaitani yhteen sillä en olettanut tuon saavan minua kiinni.
”Mhhhmm… En mä tiedä, musta tuntuu, että mitä jos me ei sopeudutakaan Harrin kanssa uudelle tallille? Kaikki muut ovat kuitenkin olleet siellä paljon meitä pidempään, ja heillä on ihan varmasti omat suhteensa luotuna ja sitten me tullaan yllättäen uutena paikalle. Enkä mä toisaalta tiedä, että mitä sitten, jos käykin niin että mä en pääsekkään liikkeelle kunnolla et lennetäänkö me sitten suoraan pihalle? Kaikki kuitenkin tiesivät Green Magessa siitä, mikä mun tilanen oli ja siellä oli helpompaa näyttää olevansa hajalla.”
”Kyllä te varmasti löydätte oman porukkanne täälläkin. Eihän alku oo varmaan kovinkaan helppoa mutta eiköhän kaikki mee lopulta hyvin” Feetu rauhoitteli minua auton ratista, samalla kun tuo käänsi vuokra-automme tallin pihalle.
Noustuani autosta näin pihalla seisovan naisen, jota kohden lähdin askeltamaan.
”Sofia Kultasaari?”
”Jep. Sä taidat olla Samuel?”
”Joo. Tässä on Feetu” esittelin vierelleni astelleen mieheni. Sofian ja Feetun tervehdittyä toisiaan nainen palautti huomion puoleeni ja alkoi esittelemään Kultasaaren kartanon tiloja. Talliin päästessämme brunette vei meidät ensin karsinana numero 12 eteen jonka nainen kertoi olevan Harrin tuleva karsina.
Nähdessäni jotta Harrin karsina oli lähellä tallin ulko-ovia, helpotti minua suuresti, sillä siitä voisi olla helppo lähteä orin kanssa vähin äänin joko maneesiin tai kentälle ratsastamaan. Varsinkin jos minulla olisi sellainen olo, että haluaisin nopeasti pakoon tallista. Kaiken kaikkiaan kierroksemme Kultasaaren tiluksilla otti noin tunnin verran ja lähtiessämme suuntaamaan kohti väliaikasta majoitustamme olin tyytyväinen siitä, että olin kysynyt, jos voisin käydä tutustumassa tallin tiloihin jo etukäteen. Huomenna olisi toivottavasti paljon helpompi muuttaa Harri uuteen karsinaansa ja alkaa kunnolla kotiutumaan uudelle tallille.
Majinán ilmoittaessa, että he olivat päättäneet Dochaksen kanssa sulkea Stall Green Magen ovet, ilmoitus yllätti ainakin minut täysin. Onnekseni mikään kiire uuden tallipaikan löytämisellä ei ollut, sillä nainen ilmoitti ymmärtävänsä täysin, jotta tällaisella aikataululla voisi olla hankalaa löytää uutta tallipaikkaa. Tokihan yllättävän tiedon prosessoimiseen meni muutama päivä ennen kuin saatoin edes alkaa miettimään, että mistä ihmeestä me löytäisimme uuden tallipaikan sekä tietenkin kodin.
Lopulta päätimme palata takaisin Suomeen ja se helpotti edes hieman tallipaikan hakemista. Lopulta löysin Kultasaaren kartanon ilmoituksen vapaista tallipaikoista. Tutustuttuani tallin sivuihin, avasin sähköpostini ja aloin naputtelemaan tallipaikkahakemusta. En tiedä moneenko kertaan kirjoitin samat lauseet uudelleen sillä en tuntunut saavani niitä millään tavalla järkevästi muotoiltua. Lopulta minulla oli jonkinlainen viesti valmiina ja näytettyäni sen vielä Feetulle, oli aika painaa ”lähetä” nappia ja jäädä odottamaan vastausta.
Avattuani sähköpostini uudestaan muutaman päivän kuluttua huomasin saaneeni vastauksen Kultasaaren Sofialta. Napautettuani viestin auki – ilman sen suurempia odotuksia – vain yllättyäkseni siitä, että Sofia toivottikin meidät tervetulleeksi osaksi tallin asiakaskuntaa. Kerrottuani Feetulle tästä muutoksesta, oli mies yllättynyt kuinka helppoa homma lopulta olikaan ollut. Enään oli edessä ilmoittaa muille vanhoille tallitovereille, jotta palaisimme takaisin Suomeen. Tieto otettiin vastaan omanlaisella haikeudella, mutta lupasimme kuitenkin pysyä yhteyksissä, vaikka välimatkat pitenevätkin. Uuden tallipaikan ollessa varmistettuna oli aika ruveta selvittämään mitä kaikkea tarvittaisiin, jotta Harri saataisiin Englannista Suomeen sekä miten saisimme omatkin tavaramme takaisin Suomeen.
Lopulta kaikki asiat olivat selvillä ja isoimmat tavarat olivat jo matkalla Suomeen. Kun Harrikin oltiin saatu vielä matkalle kohti Suomea, oli minun ja Feetun aika nousta koneeseen matkalaukkuinemme. Muutaman tunnin lennon aikana kerkesin pohtimaan sitä, miten elämä lähtisi taas rullaamaan, kun paluu vanhaan tuttuun maahan koittaisi?
Hoitaessani Harrin asioita, oli Feetu ottanut koppia meidän asunnon löytämisestä. Koska luotin aviomieheni arviointikykyyn sai tuo täysin vapaat kädet sen suhteen millaisen tuo meille joko ostaisi tai vuokraisi. Lentokoneen laskeutuessa Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja päästessämme viimein ulos koneesta sekä odottelun jälkeen koko lentoasemalta, olin ihan valmis nukkumaan. Feetu oli arvellut, jotta tällainen olisi mahdollista, joten ensimmäisen yön vietimmekin lentokenttähotellissa.
Seuraavana päivänä olikin sitten aika suunnata katsomaan uutta kotiamme. Feetu oli vuokrannut meille rivitalo kolmion kauniilta paikalta. Asunto oli vielä tyhjä, sillä huonekalumme olivat saapumassa vasta seuraavan parin päivän aikana.
”Täähän on kiva” oli ainut mitä osasin sanoa kierrettyäni asunnon hieman ontuen.
”Mä ajattelinkin, että sä varmasti tykkäisit tästä. Eiköhän me saada tästä vielä todella kiva, kunhan saadaan meidän kalusteet tänne ja päästään muutenkin sisustamaan. Mutta ei pidetä mitään kiirettä sen kanssa ja tehdään hommat ihan rauhassa.”
”Joo.”
Pohdittuamme mukana tuomiemme huonekalujen paikkoja oli aika suunnata kohti Kultasaarta.
Harri saapuisi tallille vasta seuraavana päivänä, mutta halusin käydä tutustumassa talliin etuajassa. Koska en halunnut vain ilmaantua tallin pihalle ilmoittamatta asiasta sen suuremmin, olin sopinut Sofian kanssa ajan, jolloin tulisin käymään tallilla. Feetun ajaessa kohti kartanotallia mietin, että miten tulisimme Harrin kanssa sopimaan mukaan porukkaan. Tokihan Kultasaaren Kartano oli minulle täysin uusi talli, jotta voisi olla, että me emme löytäisi millään ketään kenen kanssa tulisimme tallilla toimeen. Toisaalta mietin sitäkin, että mitä kaikki tuumaisivat, jos jossain kohtaa olisinkin niin kipeä, että en voisi liikkua ilman apuvälineitä.
”Sä taidat taas yliajatella?”
”Kuinka niin?”
”Oot hiljainen.”
Purin hampaitani yhteen sillä en olettanut tuon saavan minua kiinni.
”Mhhhmm… En mä tiedä, musta tuntuu, että mitä jos me ei sopeudutakaan Harrin kanssa uudelle tallille? Kaikki muut ovat kuitenkin olleet siellä paljon meitä pidempään, ja heillä on ihan varmasti omat suhteensa luotuna ja sitten me tullaan yllättäen uutena paikalle. Enkä mä toisaalta tiedä, että mitä sitten, jos käykin niin että mä en pääsekkään liikkeelle kunnolla et lennetäänkö me sitten suoraan pihalle? Kaikki kuitenkin tiesivät Green Magessa siitä, mikä mun tilanen oli ja siellä oli helpompaa näyttää olevansa hajalla.”
”Kyllä te varmasti löydätte oman porukkanne täälläkin. Eihän alku oo varmaan kovinkaan helppoa mutta eiköhän kaikki mee lopulta hyvin” Feetu rauhoitteli minua auton ratista, samalla kun tuo käänsi vuokra-automme tallin pihalle.
Noustuani autosta näin pihalla seisovan naisen, jota kohden lähdin askeltamaan.
”Sofia Kultasaari?”
”Jep. Sä taidat olla Samuel?”
”Joo. Tässä on Feetu” esittelin vierelleni astelleen mieheni. Sofian ja Feetun tervehdittyä toisiaan nainen palautti huomion puoleeni ja alkoi esittelemään Kultasaaren kartanon tiloja. Talliin päästessämme brunette vei meidät ensin karsinana numero 12 eteen jonka nainen kertoi olevan Harrin tuleva karsina.
Nähdessäni jotta Harrin karsina oli lähellä tallin ulko-ovia, helpotti minua suuresti, sillä siitä voisi olla helppo lähteä orin kanssa vähin äänin joko maneesiin tai kentälle ratsastamaan. Varsinkin jos minulla olisi sellainen olo, että haluaisin nopeasti pakoon tallista. Kaiken kaikkiaan kierroksemme Kultasaaren tiluksilla otti noin tunnin verran ja lähtiessämme suuntaamaan kohti väliaikasta majoitustamme olin tyytyväinen siitä, että olin kysynyt, jos voisin käydä tutustumassa tallin tiloihin jo etukäteen. Huomenna olisi toivottavasti paljon helpompi muuttaa Harri uuteen karsinaansa ja alkaa kunnolla kotiutumaan uudelle tallille.
Kommentit
Lähetä kommentti