Mä olin miettinyt mun ja Katan tulevaisuutta. Tavallaan Hallava oli meille edelleen ihan okei paikka, sillä ainakin meillä olisi katto päämme päällä ja mahdollisuus treenata. Joinain viikkoina, kun mun oma aikatauluni ei vain ollut antanut myöden, tai Ciarallakaan ei ollut mahdollisuutta liikuttaa ruunikkoa, oli Kata käynyt tekemässä edistyneimpien tunteja.
Pääasiassa Kata teki vain koulu- tai puomitunteja, mutta erään Annikan kanssa tamma oli päässyt myös estetunneille. Nainen oli ratsastanut Kataa sen verran kauan ja parivaljakolla tuntui olevan yhteistä säveltä sen verran hyvin hallussa, että Alexin vakuuttelujen jälkeen – ja seurattuani muutaman tunnin livenä – olin uskaltanut luvata Katan käyttöön. Todennäköisesti jos mulla ei olisi tällaista mahdollisuutta, että Kataa voisi käyttää tunneilla, mun olisi pakko löytää tammalle uusi vuokraaja. Miskan jälkeen se ei tulisi olemaan millään tasolla helppo tehtävä ja todennäköisesti jos mä ajautuisin siihen tilanteeseen, Annika olisi ensimmäinen, jota mä kysyisin Kataa vuokraamaan.
Hallavassa asuminen tarkoitti toistaalta myös sitä, että ajoittain meidän treenimme olivat riippuvaisia ihan täysin siitä, kuinka ratsastuskoulun tunnit ja muut tapahtumat pyörivät. Onneksi vuorotyöläisenä monesti tämä ei ollutkaan mikään suuri ongelma, vaikka toki niitäkin hetkiä mahtui mukaan enemmän, kun useita. Selkeä tuntiaikataulu helpotti Katan treenien suunnittelua siinä mielessä, että sellaisina päivinä kun tiesin ratsastuskoululla olevan estetunteja, saatoin laittaa Alexille viestiä ja kertoa että voisin rakentaa esteet maneesiin tai kentälle tai sitten viikonloppuisin saatoin ottaa vastuun esteiden purkamisesta.
Kisamatkoille lähtiessä Hallava oli toki hieman kaukana varsinkin keskieuroopan kisoista, sillä pelkästään Helsinkiin ajoi jo useamman tunnin. Ehkä siinä tilanteessa, jossa mä en loppupeleissä olisikaan löytänyt itselleni puolisoa ja perhettä täältä, me saatettaisiin olla jossain muualla. Ammatinvalinnassani oli sentään se positiivinen puoli, että oikeastaan ympäri suomen oli tarve ensihoidon työntekijälle, joten töiden löytyminen ei pitäisi olla sen suurempi ongelma. Hyvä mahdollisuus tosin voisi olla sille, että jotta töitä joutuisi tekemään pätkäsoppareilla, mutta nekin olisivat tyhjää parempia. Eikä sitä ikinä tietäisi vaikka jonkun pätkäsopparin jälkeen seuraava tarjokas olisikin vakiduuni.
Tulostasomme Katan kanssa oli myös hyvin vaihtelevaa, mikä oli saanut minua pohtimaan jatkoa. Tämän kisakauden tulisimme kisaamaan ainakin Power Jumpiin asti, mutta se, mitä tulisimme tekemään sen jälkeen oli minulle vielä täysin avointa. Hyvin suurella todennäköisyydellä Kata tulisi saamaan vapaata ainakin parin viikon verran, mutta voisi myös olla, että tamma tulisi viettämään vapaata myös koko loppuvuoden. Tai ainakin vapaata kanssani treenaamisesta ja sen sijaan tamma saisi tehdä vain tunteja. Heinäkuussa toisaalta saattaisi olla vielä sellaiset ajat, jolloin Katan astuttamista voisi ehkä pohtia, sillä voisi olla ihan mielenkiintoista päästä työskentelemään seuraavan sukupolven kanssa.
Oma aikani ei välttämättä kyllä riittäisi kahdelle hevoselle, mutta ainakin tässä vaiheessa haluaisin uskoa ja toivoa että saattaisimme päästä Alexin kanssa jonkinlaiseen sopimukseen siitä, että Kata siirtyisi Hallavan käyttöön ja itse saisin keskittyä varsan kanssa touhuamiseen. Kuitenkin paljon voisi vielä tapahtua seuraavan puolen vuoden aikana, joten ehkä olisi paras ottaa vain päivää kerrallaan.
Pääasiassa Kata teki vain koulu- tai puomitunteja, mutta erään Annikan kanssa tamma oli päässyt myös estetunneille. Nainen oli ratsastanut Kataa sen verran kauan ja parivaljakolla tuntui olevan yhteistä säveltä sen verran hyvin hallussa, että Alexin vakuuttelujen jälkeen – ja seurattuani muutaman tunnin livenä – olin uskaltanut luvata Katan käyttöön. Todennäköisesti jos mulla ei olisi tällaista mahdollisuutta, että Kataa voisi käyttää tunneilla, mun olisi pakko löytää tammalle uusi vuokraaja. Miskan jälkeen se ei tulisi olemaan millään tasolla helppo tehtävä ja todennäköisesti jos mä ajautuisin siihen tilanteeseen, Annika olisi ensimmäinen, jota mä kysyisin Kataa vuokraamaan.
Hallavassa asuminen tarkoitti toistaalta myös sitä, että ajoittain meidän treenimme olivat riippuvaisia ihan täysin siitä, kuinka ratsastuskoulun tunnit ja muut tapahtumat pyörivät. Onneksi vuorotyöläisenä monesti tämä ei ollutkaan mikään suuri ongelma, vaikka toki niitäkin hetkiä mahtui mukaan enemmän, kun useita. Selkeä tuntiaikataulu helpotti Katan treenien suunnittelua siinä mielessä, että sellaisina päivinä kun tiesin ratsastuskoululla olevan estetunteja, saatoin laittaa Alexille viestiä ja kertoa että voisin rakentaa esteet maneesiin tai kentälle tai sitten viikonloppuisin saatoin ottaa vastuun esteiden purkamisesta.
Kisamatkoille lähtiessä Hallava oli toki hieman kaukana varsinkin keskieuroopan kisoista, sillä pelkästään Helsinkiin ajoi jo useamman tunnin. Ehkä siinä tilanteessa, jossa mä en loppupeleissä olisikaan löytänyt itselleni puolisoa ja perhettä täältä, me saatettaisiin olla jossain muualla. Ammatinvalinnassani oli sentään se positiivinen puoli, että oikeastaan ympäri suomen oli tarve ensihoidon työntekijälle, joten töiden löytyminen ei pitäisi olla sen suurempi ongelma. Hyvä mahdollisuus tosin voisi olla sille, että jotta töitä joutuisi tekemään pätkäsoppareilla, mutta nekin olisivat tyhjää parempia. Eikä sitä ikinä tietäisi vaikka jonkun pätkäsopparin jälkeen seuraava tarjokas olisikin vakiduuni.
Tulostasomme Katan kanssa oli myös hyvin vaihtelevaa, mikä oli saanut minua pohtimaan jatkoa. Tämän kisakauden tulisimme kisaamaan ainakin Power Jumpiin asti, mutta se, mitä tulisimme tekemään sen jälkeen oli minulle vielä täysin avointa. Hyvin suurella todennäköisyydellä Kata tulisi saamaan vapaata ainakin parin viikon verran, mutta voisi myös olla, että tamma tulisi viettämään vapaata myös koko loppuvuoden. Tai ainakin vapaata kanssani treenaamisesta ja sen sijaan tamma saisi tehdä vain tunteja. Heinäkuussa toisaalta saattaisi olla vielä sellaiset ajat, jolloin Katan astuttamista voisi ehkä pohtia, sillä voisi olla ihan mielenkiintoista päästä työskentelemään seuraavan sukupolven kanssa.
Oma aikani ei välttämättä kyllä riittäisi kahdelle hevoselle, mutta ainakin tässä vaiheessa haluaisin uskoa ja toivoa että saattaisimme päästä Alexin kanssa jonkinlaiseen sopimukseen siitä, että Kata siirtyisi Hallavan käyttöön ja itse saisin keskittyä varsan kanssa touhuamiseen. Kuitenkin paljon voisi vielä tapahtua seuraavan puolen vuoden aikana, joten ehkä olisi paras ottaa vain päivää kerrallaan.
Kommentit
Lähetä kommentti