Lokakuussa oli tullut eteen se hetki, kun Leo oli aika vieroittaa emästään. Olin yrittänyt parhaani mukaan olla apuna varsan vieroittamisessa ja kääntää orin ajatuksia pois siitä, että tuo olisi erossa emästään. Ensin lyhyitä hetkiä ja sen jälkeen aina hetki hetkeltä pidemmän ajan, kunnes edessä oli varsan muutto omaan karsinaansa.
Leon totuttua ison pojan elämään oli aika järkyttää tuon maailmaa vielä uudelleen, sillä olin löytänyt varsalle paikan pihatosta, muiden juuri vieroitettujen orivarsojen kaverina. Pihatossa asui myös pari vanhempaa ruunaa, jotka pitivät pojankoltiaiset kurissa ja nuhteessa. Paikan omistajat pitivät myös hyvää huolta varsoista ja vaikka kyseessä olikin kymmenen nuoren orin lauma ei määrä näyttänyt olevan mikään ongelma ja jokaisen varsan kanssa tehtiin töitä ainakin pari kertaa viikossa. Pihattotarhassa olisi ollut tilaa, vaikka isommallekkin laumalle, sen kattaessa niin metsää kuin myös peltoa ja kivituhkapohjaa. Pitkin tarhaa oli ripoteltu muutamia heinäpisteitä, joita käytiin täyttämässä aina vuoroitellen jolloin varsat joutuivat liikkumaan ruokansa eteen.
Toki myös laidunnettavaa pihatosta löytyi, joten sitäkin kautta varsoilla oli tekemistä. Kuitenkaan mitään kunnollista laidunmahdollisuutta ei täällä ollut ja kesän aikana pihattoa oltiin peruskorjaamassa, joten olin tyytyväinen löytäessäni Nuppulanharjun ilmoituksen orilaitumesta. Laidun kausi kestäisi kolmen kuun verran ja laidunkauden aikana saisi lainata myös tallin tiloja, joten voisin jatkaa Leon valmistelua varsojen laatuarvosteluihin niin este- kuin kouluvarsa tilaisuuksiin valmistautumista. Tilaisuuksien tulokset antaisivat ehkä jonkinlaista osviittaa siitä, että millainen ratsu Leosta voisi kasvaa, sillä en tainnut tietää yhtäkään hevosta joka olisi eripainotteisista vanhemmista. Tokihan ori olisi minulle täysin projekti, joten siinä mielessä ei haittaisi, vaikka se ei veisi minua maailman kärkeen.
Laidun kauden alkuun olisi kuitenkin vielä muutama kuukausi aikaa, joten sitä ennen meillä on Leon kanssa aikaa käydä nuoren orin oppikoulua rauhassa eteenpäin ja samalla saan itse opetella miten varsasta rakennetaan mahdollisimman hyvä ja toimiva ratsu.
Leon totuttua ison pojan elämään oli aika järkyttää tuon maailmaa vielä uudelleen, sillä olin löytänyt varsalle paikan pihatosta, muiden juuri vieroitettujen orivarsojen kaverina. Pihatossa asui myös pari vanhempaa ruunaa, jotka pitivät pojankoltiaiset kurissa ja nuhteessa. Paikan omistajat pitivät myös hyvää huolta varsoista ja vaikka kyseessä olikin kymmenen nuoren orin lauma ei määrä näyttänyt olevan mikään ongelma ja jokaisen varsan kanssa tehtiin töitä ainakin pari kertaa viikossa. Pihattotarhassa olisi ollut tilaa, vaikka isommallekkin laumalle, sen kattaessa niin metsää kuin myös peltoa ja kivituhkapohjaa. Pitkin tarhaa oli ripoteltu muutamia heinäpisteitä, joita käytiin täyttämässä aina vuoroitellen jolloin varsat joutuivat liikkumaan ruokansa eteen.
Toki myös laidunnettavaa pihatosta löytyi, joten sitäkin kautta varsoilla oli tekemistä. Kuitenkaan mitään kunnollista laidunmahdollisuutta ei täällä ollut ja kesän aikana pihattoa oltiin peruskorjaamassa, joten olin tyytyväinen löytäessäni Nuppulanharjun ilmoituksen orilaitumesta. Laidun kausi kestäisi kolmen kuun verran ja laidunkauden aikana saisi lainata myös tallin tiloja, joten voisin jatkaa Leon valmistelua varsojen laatuarvosteluihin niin este- kuin kouluvarsa tilaisuuksiin valmistautumista. Tilaisuuksien tulokset antaisivat ehkä jonkinlaista osviittaa siitä, että millainen ratsu Leosta voisi kasvaa, sillä en tainnut tietää yhtäkään hevosta joka olisi eripainotteisista vanhemmista. Tokihan ori olisi minulle täysin projekti, joten siinä mielessä ei haittaisi, vaikka se ei veisi minua maailman kärkeen.
Laidun kauden alkuun olisi kuitenkin vielä muutama kuukausi aikaa, joten sitä ennen meillä on Leon kanssa aikaa käydä nuoren orin oppikoulua rauhassa eteenpäin ja samalla saan itse opetella miten varsasta rakennetaan mahdollisimman hyvä ja toimiva ratsu.
Kommentit
Lähetä kommentti