Siirry pääsisältöön

Tekstit

45. Estevarsojen laatuarvostelussa

Carl oli pitänyt lupauksensa ja oikeastaan mies oli lopulta tehnyt paljon enemmänkin. Mun ei ollut tarvinnut oikeastaan huolehtia mistään muusta kuin siitä että mulla oli voimassa oleva passi ja omat sekä Fian tavarat olisivat pakattuna. Kaikki varsan matkustamiseen liittyvät kulut olivat kuitattuna miehen puolesta, joten mun ei tarvinnut välittää kuin vain omista kuluistani. Tai no, välttämättä niistäkään minun ei tarvitsisi välittää, sillä Carl oli jättänyt minulle mukavan reissubudjetin käytettäväkseni. Tokihan mies oli sanonut, jotta mitään pakkoa minun ei ollut noita rahoja käyttää, vaan saisin halutessani käyttää omia rahojani eikä mies pahastuisi siitä. Vaikka Agnes oli lähdössä kanssamme Suomeen, mä olin iloinen siitä, jotta myös Annika oli lähdössä matkaan. Me oli palautettu ainakin osin meidän yhteytemme sen jälkeen, kun olin ottanut ystävääni uudelleen yhteyttä ja kysynyt toiselta neuvoja estevarsojen laatuarvostelua ajatellen. Paljonhan meillä olisi vielä keskusteltavana ja...
Uusimmat tekstit

44. Hopp träning

Tror du att vi skulle go på här ? Viestini lähettämisestä oli mennyt jo muutama päivä ja Agnes oli selkeästi sen lukenut, sillä ne kaksi pientä väkästä WhatsApp viestini oikeassa alalaidassa kertoivat sen sinisellä hohdollaan. Tokihan saattoi olla, jotta naisella oli vain kiire eikä toinen ollut sen puolesta vastannut viestiini, mutta samalla myös mietin, jotta olisiko minun täytynyt viedä ehdotukseni suoraan Carlille. Meidän diilimme oli sen verran alkumetreillä, jotta en oikein tiennyt kumman kautta mun olisi kannattanut ajaa omaa asiaani. Toisaalta mä jotenkin ehkä ajattelin, jotta mun kannattaisi kertoa ajatuksistani Agnesille ja sen kautta tieto varmasti menisi myös Carlille. Pari päivää vielä odotettuani Agnes viimein vastasi viestiini ja kertoi jotta reissu onnistuisi. Nainen meinasi, jotta voisin ilmoittaa Fian irtohypytykseen ja katsoisimme aikataulua sitten hieman lähempänä koko tapahtumaa. Naputellessani ilmoittautumista tapahtumaan mua jännitti, jotta osaisinko tehdä kaiken...

43. Viimeisiä kutsuja ja pieniä parannuksia

Aika tuntui lentäneen kuin siivillä ja hiljalleen aloimme olemaan helmikuun puolivälissä. Samalla se tarkoitti sitä, jotta viimeisetkin kutsut olivat lähdössä tiimeille ja sen jälkeen alkaisikin odotus siitä, moniko tiimeistä lähtisi mukaan juhlavuoden kisaviikolle. Toivoimme jotta todellakin mahdollisimman moni uusista tiimeistä lähtisi mukaan kisaviikolle ja haastamaan vanhoja tuttuja tiimejä. Tokihan jos kävisi niin, jotta tänäkin vuonna kilpailtaisiin vain vanhojen tuttujen tiimien kesken emme olisi pettyneitä siitäkään lopputuloksesta. Vanhat tutut tiimit eivät olleet päästäneet toisiaan helpolla tähänkään mennessä, joten kisaviikosta tulisi varmasti jännittävä oli mukana sitten pelkästään vanhoja tuttuja tiimejä tai sitten sopivassa määrin uusia ja vanhoja tiimejä. Vaikka viimeiset kutsut lähtivätkin jo tällä viikolla, olisi tiimeillä silti vielä kuukausi aikaa vahvistaa osallistumisensa kisaviikolle, joten jännittämisestä ei todellakaan tulisi pääsemään, vaikka niin voisi ajatel...

42. Netan päiväkirja

Kaippa jollain tavalla sanonta “porukassa tyhmyys tiivistyy” pitää paikkaansa meidän kohdallamme. Netta ei välttämättä ollut ihan myyty meidän ajatuksellemme, valjastaessamme ponitamman osin, mutta jättäen kärryt pois perästä. Kuitenkin tamman tottuessa uusiin ääniin takaansa, alkoi homma jopa sujumaankin jollain tasolla ja pystyimme toteamaan, että ehkäpä tässä voisi olla uusi treenimuoto Netalle talven ajalle. Välttämättä millään tavalla tehokasta hiihtoratsastaminen ei taitaisi olla, mutta ehkä se voisi olla välillä sellainen kevyempi tapa saada ponitamma liikkeelle ja pitää itse hauskaa samalla. Mitään kisa-ajatuksia meillä ei todellakaan ollut lähtökohtaisesti, mutta Ellan nähdessä ilmoituksen Erikan Tallilla järjestettävästä laskiaisriehasta, jossa oli myös hiihtoratsastusluokka hommat eskaloituivat jotenkin jännällä tavalla siihen, että olin naputtelemassa ilmoittautumista Netan kanssa. Kisapaikalle päästessämme kerkesimme onneksi seuraamaan edes osan hevosten luokasta ennen kui...

41. Kohti estevarsojen laatuarvostelua

  Teksti sijoittuu syksylle 2025 ”Hej, nu när Fia fyller två år kan man börja fundera på att bedöma kvaliteten på hopphästföl.” Agnes kertoi eräänä päivänä melkeimpä heti kun oli päässyt talliin ja nähnyt minut ja Fian käytävällä. ”Jag vet inte… Jag har ingen idea hur det jobbas“ vastasin todenomaisesti, vaikka äänestäni oli varmasti kuultavissa epävarmuus ehdotettua kohtaan. Mä en ollut ikinä tutustunut nuorille estehevosille tarkoitettuihin tapahtumiin – tosin eipä mulla ollut ikinä aiemmin ollut omaa hevostakaan – joten en mä todellakaan ollut valmis tekemään päätöstä näin nopeasti. Enkä mä toisaalta ehkä ollut kovinkaan innostunut tutkimaan asiaa juuri nyt Agnesin kanssa. ”No men tänk om det. Jag tror att Carl vill ha som tips för det” valmentajani sanoi vielä ennen kuin katosi pihalle oman ratsunsa kanssa. Carl oli sellainen osa tässä palapelissä, jota en välttämättä olisi halunnut edes ottaa esiin. Tokihan mä ymmärsin senkin, että koska Fia oli virallisesti miehen nimissä oli...

40. Juhlaviikko lähestyy

Vuosi 2026 tuo eteen jo viidennen Western Weekin. Oli hullua ajatella, jotta tällainen rajapyykki oli saavutettu tämän kisaviikon kanssa, kun ensimmäistä kisaviikkoa järjestäessämme 2022 se oli vain omalla tavallaan hullu ajatus ja kokeilu. Ensimmäisellä kisaviikolla oli mukana vain kolme tiimiä, mutta näistä tiimeistä kaksi oli ollut mukana alusta asti ja viimeinenkin kolme ensimmäistä vuotta. 2023 tiimejä oli mukana jo kuusi, mikä oli paljon enemmän kuin ehkä osasimme odottaakaan. Tokihan toinen vuosi oli edelleen omanlaistansa hakemista, mutta silti viikko saatiin onneksi kunnialla pakettiin. 2024 olikin sitten vieläkin suurempi vuosi, sillä kolmantena vuonna tiimejä oli mukana jo kymmenen. Tokihan olimme ehkä osanneet odottaa, jotta tiimejä olisi tänä vuonna enemmän kuin edeltävinä vuosina, mutta se, jotta neljä uutta tiimiä oli päättänyt lähteä mukaan oli todellakin iloinen yllätys. Viime vuonna tiimeissä otettiin pieni takapakki, kun tiimejä oli mukana vain kahdeksan, mutta kilpa...

39. Mitä Just Tapahtui?

Mä olin alkanut jonkinlaisella tasolla miettimään Harrin eläköittämistä. Eihän ori ollut vielä kuin yhdentoista ja pääsääntöisesti se oli pysynyt koko uransa kunnossa. Hollannissa ollessaan kimo ori oli saanut oikeastaan enemmän kuin tarpeeksi aikaa eikä sitä ollut yritettykään tuoda liiallisella kiireellä kisa-areenoille, vaikka ratsuttajansa olikin lopulta vienyt nuoren orin kokemaan ensimmäiset kenttäkisansa. Jokaiseen treeniin kimo ori lähti aina korvat höröllä ja työmotivaatiota Harrilta edelleen löytyi, joten senkään loppumisesta ei johtunut nämä pohteeni. Totta puhuen, jos ori itse olisi näyttänyt siltä, jotta sillä ei ollut enää innostusta harjoitteluun ja kilpailemiseen päätöksen tekeminen olisi voinut olla huomattavasti helpompaa. Oikeastaan sen jälkeen ei olisi tarvinnut enää edes pohtia mikä olisi oikea ratkaisu, sillä orisi tehnyt sen minun puolestani. En mä tiennyt olisiko se vain hyvän hevosen hukkaan heittämistä, jos nyt päätyisin eläköittämään Harrin. Saati jotta nautt...