Tarinanurkka

Tarina sijoittuu joulukuulle 2022, Kärpässuon  turnajaisiin Mä olin ostanut ehkä hieman hetkenkin mielijohteesta lentoliput Eurooppaan. Se, minne mä päädyin ei oikeastaan ollut mulle prioriteetti ja lopulta mulla oli taskussani lentolippu Suomeen. En oikeastaan tiennyt tuosta maasta mitään, joten lähdin reissuuni ihan täysin valmiina yllättymään. Tokihan olin tehnyt hieman taustatyötä siitä, että mitä minulla oli odotettavissa tuossa pohjoisessa maassa. Lentokentällä tutustuin Annaan, jonka kanssa löysimme yllättävän nopeasti yhteisen sävelen, enkä mä toisaalta ollut kovinkaan yllättynyt siitä, sillä me molemmat tunnuttiin olevan aika avoimia persoonia. Anna oli avannut keskustelun meidän välillämme nähdessään viulukoteloni, sillä loppupeleissä mä en ollut halunnut jättää soitintani kotiin koska en yhtään tiennyt kauanko mä reissussa olisin. Voisi olla, jotta reissuni kestäisi viikon tai sitten se voisi kestää vaikka kuinka pitkään ja jos niin kävisi minun täytyisi miettiä reissuan...

Lokakuussa oli tullut eteen se hetki, kun Leo oli aika vieroittaa emästään. Olin yrittänyt parhaani mukaan olla apuna varsan vieroittamisessa ja kääntää orin ajatuksia pois siitä, että tuo olisi erossa emästään. Ensin lyhyitä hetkiä ja sen jälkeen aina hetki hetkeltä pidemmän ajan, kunnes edessä oli varsan muutto omaan karsinaansa. Leon totuttua ison pojan elämään oli aika järkyttää tuon maailmaa vielä uudelleen, sillä olin löytänyt varsalle paikan pihatosta, muiden juuri vieroitettujen orivarsojen kaverina. Pihatossa asui myös pari vanhempaa ruunaa, jotka pitivät pojankoltiaiset kurissa ja nuhteessa. Paikan omistajat pitivät myös hyvää huolta varsoista ja vaikka kyseessä olikin kymmenen nuoren orin lauma ei määrä näyttänyt olevan mikään ongelma ja jokaisen varsan kanssa tehtiin töitä ainakin pari kertaa viikossa. Pihattotarhassa olisi ollut tilaa, vaikka isommallekkin laumalle, sen kattaessa niin metsää kuin myös peltoa ja kivituhkapohjaa. Pitkin tarhaa oli ripoteltu muutamia heinäpis...

Harrin muuttopäivän aamuna mua jännitti enemmän kuin meidän oma muutto. En ollut melkein saanut edes aamukahviani juotua. Kuljetusliikkeeltä oli tullut tieto, jotta Harri olisi perillä Kultasaaressa iltapäivä kahdelta. Omaa muuttokuormaamme oli saapunut jo nyt aamulla ja tuossa satsissa oli mukana myös Harrin tavaroita, joita pakkasimme Feetun kanssa vuokra-autoomme. Kaikki tavarat eivät mahtuneet kerralla autoon, joten Feetu lupasi ajaa minut ja ensimmäisen osan tavaroista tallille. Vaikka olinkin käynyt jo edellisenä päivänä tallilla, silti sinne meneminen jännitti. Tähän asti oli saanut ajatella, että muuttopäivä oli vielä edessä, mutta tänään se ei enää onnistunut. Auton pysähtyessä tunsin kuinka Feetu otti minua kädestä kiinni, kuin rohkaistakseen minua. Vedettyäni vielä pariin kertaan syvään henkeä, avasin oven ja nousin tallipihalle. Kierrettyäni takakontille nostin Harrin kenttäsatulan kantooni ja odotin jotta Feetu sai poimittua omat kantamuksensa. Huomasin tuon valikoivan ne ...

Vuosi 2023 oli varmaan suurin muutosten vuosi sen jälkeen kun mä olin joutunut onnettomuuteeni eikä tätä vuotta oltu päästy kuin vasta pari kuukautta eteenpäin. Olihan menneisiin vuosiin mahtunut paljon muutoksia Harrin paluusta mun vastuulleni, Feetun tapaamiseen ja muuttoon Suomesta Englantiin Ansamaan porukan kanssa. Tokihan siinä välissä oli täytynyt myös opetella kutsumaan tallia uudella nimellä, kuten myös tallin omistaja pariskuntaa. Ansamaat kun vaihtoivat nimensä Misangeiksi ja tallista tuli Ansamaan sijaan Stall Green Mage. Muutokset olivat tehneet vuosista kivisiä niin fyysisesti kuin myös henkisesti, mutta kaikesta huolimatta elämä oli mennyt suhteellisen tasaisesti. Ainakin tammikuuhun mennessä. Majinán ilmoittaessa, että he olivat päättäneet Dochaksen kanssa sulkea Stall Green Magen ovet, ilmoitus yllätti ainakin minut täysin. Onnekseni mikään kiire uuden tallipaikan löytämisellä ei ollut, sillä nainen ilmoitti ymmärtävänsä täysin, jotta tällaisella aikataululla voisi oll...