Tarinanurkka

En tiedä mikä Chadiin oli mennyt, kun toinen uskalsi jättää tämän sirkuksen ilman tirehtööriä. Mies oli jopa ollut muutaman päivänkin poissa farmilta mikä oli ehkä vieläkin suurempi yllätys, varsinkin kun western weekin alkuun oli vain hieman reipas kuukausi aikaa. Toki ihan täysin oman onnensa varaan ei Chad tätä apinalaumaa jättänyt, vaan miehellä oli a4:sen mittainen lista asioita, joita meidän piti saada tehdyksi sinä aikana, kun mies itse oli poissa. Alkuun lista tuntui ehkä vähän liioittelulta, mutta tarkemmalla tutkinnalla siinä oli paljon sellaisia asioita, jotka olivat nopeita suorittaa. Tässä kohtaa ensimmäisiä vapaaehtoisiakin alkoi jo pyörimään farmilla muutamana päivänä viikosta, joten nakitin heistä neljän hengen tiimin desinfioimaan jabat sekä jakamaan jokaiseen karsinaan pari kuivikepaalia valmiiksi. Pari muuta vapaaehtoista laitoin siivoamaan ladon, johon parin viikon päästä tulisi heinäkuorma, joka olisi tarkoitettu kilpailijoille. Tehtävä tehtävältä lista alkoi kuite...

”I’m sorry Toby… I just… I can’t be with you anymore.” ”Cal… Please speak to me. I… I don’t understand…” “Just let me go Toby. It will be the best for both of us.” Callien sanat kaikuivat muistoissani tuijottaessani kahvikuppini mustuuteen. Meidän erostamme oli jo muutama kuukausi, mutta edelleenkään en tiennyt missä mä olin mokannut. Oikeastaan mä en edelleenkään tiennyt mikä oli ajanut naisen tuohon päätökseen, mutta mulla oli vahva epäilys siitä jotta jollain mun tekemisellä oli ollut osa ja arpa tuossa hommassa. Mä toivoin edelleen että jonain päivänä puhelimeni soisi ja näytöllä lukisi se hyvinkin tutuksi tullut nimi parin viime vuoden ajalta. Hulluahan sitä oli toivoa, mutta toisaalta ehkä voisi silti olla jokin häilyvä mahdollisuus siitä jotta toiveeni toteutuisi. Eromme jälkeen musta tuntui kuin mun maailmani olisi murentunut. En mä todellakaan ajatellut jotta olisin vielä jossain kohtaa olisin sinkku ja joutuisin alkamaan rakentamaan elämääni täysin uusiksi. Totta puhuen niihi...