Tarinanurkka

“Så jag pratat med Carl” Agnes aloitti seuratessaan varustamistani. ”Han är det min kompis jag pratat”. En vastannut brunetelle mitään, vaan päädyin vain vilkaisemaan häntä sellaisella tavalla, joka kertoi, että olin kuulolla mutta en välttämättä hirveän kiinnostunut. ”Hänellä voisi olla yksi kiinnostava projekti sinulle. Tosin sen kanssa ei pääse vielä pariin vuoteen ratsaille, mutta Carl tietää sinun tilanteestasi ja mietimme että tämä voisi olla sinulle hyväksi” Agnes kertoi alkuun, ennen kuin piti pienen tauon selkeästi tutkien reaktiotani. ”Carl on juuri ostanut uuden puoliverivarsan. Ruunikon tamman, jolla on piirto ja pari sukkaa.” ”Okej” sanoin mahdollisimman neutraalisti, sillä en todellakaan tiennyt olisinko valmis ottamaan vastuulleni nuorta hevosta. Saati sellaisen ihmisen, jota en ollut ikinä ennen tavannut. ”Det enda problemet är...” Agnes aloitti ja jotenkin saatoin ehkä arvatakin miten lauseen loppu tulisi menemään ”det är en hopphäst”. Annoin vastinhihnan liukua sormie...

Toukokuu oli tarjonnut uusia haasteita, sillä Hannes oli yllättäen ilmoittanut Hallavan sulkeutumisesta. Asiasta ei ollut mitään puhetta, tai sitten mä olin vain onnistunut välttämään kaikkien huhujen kuulumisen, ennen kuin asia oli virallista. Tämä tieto heitti omanlaisia kapuloita rattaisiinsa, kun meillä oli kuitenkin myös valmistautuminen kohti Power Jumpin kvaaleja päällänsä. Kvaaleista olisi mukava saada osallistumislippu itse kesän päätapahtumaan, sillä sen saaminen tuntuisi omanlaiselta voitolta vaikean ja takkuisen alkuvuoden jälkeen. Tokihan se tarkoittaisi myös sitä, että meidän tulisi tehdä paras mahdollinen suorituksemme belgiassa olevassa osakilpailussa. Mitenkään soitellen sotaan emme kuitenkaan aikoneet Katan kanssa reissuun lähteä, vaan kyllä kvaalautuminen pääkilpailuun olisi se meidän päätavoitteemme. Uuden tallipaikan etsiminen kuitenkin mutkistaisi valmistautumista omalla tavallaan, varsinkin kun tallipaikkoja joutuisi etsimään kahdelle hevoselle kerralla ja mieluu...

Storywoodisista palattuamme mä ajattelin, jotta meillä olisi paljon enemmän aikaa ennen seuraavia kilpailuita. Kuitenkin olin unohtanut ihan täysin, jotta olin ilmoittanut Altain Metsätuulen tallilla järjestettäviin kisoihin maastakäsittelyluokkaan. Todellakaan millään menestyksenhaku reissulle me ei Altain kanssa oltaisi lähtemässä, vaan reissun tarkoituksena olisi vain kerätä nuorelle orille kokemusta matkustamisesta sekä tietenkin uusilla paikoilla toimimisesta. Mä toivoin, jotta mitä enemmän Altain kanssa kokeiltaisiin uusia juttuja ja haettaisiin kokemusta mahdollisimman monesta asiasta nuorena, jotta orin ikääntyessä ja kun sen kanssa olisi tarkoitus avata kisaura kunnolla olisi se tottunut melkeinpä kaikkeen. Se, että luokka kilpailtaisiin ensimmäisen kisapäivän lopulla, tarkoittaisi sitä, että kisapaikka alkaisi toivottavasti hiljenemään luokkien edettyä ja päivän ensimmäisissä luokissa kisanneiden ratsukoiden lähtiessä kotimatkalle. Tokihan erilaiset äänet toisivat omat haaste...