Tarinanurkka

Ehkä mä olin kasvattanut Leoa omalla tavallaan pumpulissa, kun en ollut nostanut rautiaan orin tasoja hurjalla vauhdilla. Tokihan monet Leon ikäluokkaa olevat ratsut kilpailivat jo paljon korkeammilla tasoilla, mutta mä halusin nauttia matkasta orin kanssa. Kotimaassani olin saanut kokea enemmän kuin tarpeeksi kiirettä hevosten kanssa, myös niissäkin tilanteissa, kun omasta mielestäni hevonen ei ollut valmis nostamaa tasoaan. Leon kanssa me oli kisattu pääasiassa 80cm tasolla, mutta kotitreeneissä olin alkanut hiljalleen nostamaan puomeja kohti metriä. Parinkymmenen sentin ero esteissä tuntui vain sytyttävän Leoa entistä paremmin ja vaikka rautias olikin hyvin pitkälaukkainen ja aktiivinen etenijä, jollain tasolla sitä tuntui olevan jopa helpompi ratsastaa isoilla esteillä. Pohdittuani Leon uran kehitystä, olin päättänyt ilmoittaa rautiaan Solgårdens slottiin metrin luokkaan. Ehkä olisin kaivannut pohjalle 90cm luokan verryttelyksi, mutta metri oli pienin mitä oli tarjolla, joten sillä...

Nähdessäni Komia Dressagen kisakutsun olin miettinyt pitkään mihin luokkiin Leon ilmoittaisin. Se, että luokat olivat vähän hankalassa järjestyksessä, ei helpottanut mietintääni. Varsinkin kun kisat olisivat useamman sadan kilometrin päässä, olisi ehkä liian riski lähteä kokeilemaan vain uutta luokkaa. Kuitenkin me oli treenattu Leon kanssa myös Helpon A:n asioita ja vaikka ne sujuivatkin kotona, saisi kisoista silti erilaista palautetta kuin mitä kotona ja treeneissä saisi. Toisaalta meidän tulostasomme oli ollut Leon kanssa aika vaihtelevaa matalammissa luokissa, joten en tiennyt, että olisiko sen puolesta liian aikaista nostaa tasoa. Tokihan sitä aina voisi käydä kilpailemassa yhden luokan vain hakeakseen treenilistaa, vaikka tasoa ei alkaisikaan vakiinnuttamaan korkeampaan luokkaan. Tokihan meillä olisi vielä kuukausi aikaa treenata kohti Komia Dressagea joten ehkä me lähdettäisiin lauantaina kokeilemaan miten meidän kävisi ensimmäisessä HeA startissa. Sunnuntaina sitten olisikin...

Minen tiärä mikä ristus muhun oli menny ku minolin menny ilimoottamaha itteni ja Mamman Oikeesiin Kisoohin. Tai no siis oltiinhan me käyty johonaki piänemmis kisoos ja muis kissanristiääsis mutta Komia Dressage oli kyllä ihan eri kaliiperia siihen nähären notta minkälaasista karkeloosta nyt olis kyse. Näis karkeloos oli kuitenki palio kansaanvälisiä rattastajia mukana nii en minä oikee tiärä notta mitä me teherään Mamman kans täälä. Nämä kisat oli kans sellaaset notta meirän oli kyllä pakko alakaa reenaamaha ihan oikiasti kouluratasastusta ku me oltihin pääasias vaa keskitytty Mamman kans maastoolemaan ja kaikkehe sellaasehe joka oli auttanu meitä matkaratsastuksen paris. Ny kuitenki äs är ällän sivut oli ollu kovilla, ku minolin yrittäny opetella ensi itte meirän tulevaa kisarataa ennen, ku se oli sitte siirtyny hevoosen selekään. Ensimmääset kerrat minolin menny vaa yksin notta sain ainaki jonkilaases rauhas hakia jotaki ajatusta ja ireaa koko rataha. Siinä miäles se oli kuitenki tut...