Tarinanurkka

Mä olin miettinyt mun ja Katan tulevaisuutta. Tavallaan Hallava oli meille edelleen ihan okei paikka, sillä ainakin meillä olisi katto päämme päällä ja mahdollisuus treenata. Joinain viikkoina, kun mun oma aikatauluni ei vain ollut antanut myöden, tai Ciarallakaan ei ollut mahdollisuutta liikuttaa ruunikkoa, oli Kata käynyt tekemässä edistyneimpien tunteja. Pääasiassa Kata teki vain koulu- tai puomitunteja, mutta erään Annikan kanssa tamma oli päässyt myös estetunneille. Nainen oli ratsastanut Kataa sen verran kauan ja parivaljakolla tuntui olevan yhteistä säveltä sen verran hyvin hallussa, että Alexin vakuuttelujen jälkeen – ja seurattuani muutaman tunnin livenä – olin uskaltanut luvata Katan käyttöön. Todennäköisesti jos mulla ei olisi tällaista mahdollisuutta, että Kataa voisi käyttää tunneilla, mun olisi pakko löytää tammalle uusi vuokraaja. Miskan jälkeen se ei tulisi olemaan millään tasolla helppo tehtävä ja todennäköisesti jos mä ajautuisin siihen tilanteeseen, Annika olisi ensi...

Viimeiset pari viikkoa olivat olleet omalla tavallaan ihanan seesteisiä. Tammi-helmikuun vaihteessa Kultasaari oli täyttynyt vieraista ratsukoista, kun Donna Tannfield oli saapunut valmentamaan kouluratsukoita. Harriin vieraat ratsukot olivat saaneet pientä lisäeloa, kimon orin luullessa, jotta se olisi pääsemässä taas kilpailemaan. Hopeanhohtoinen Hannover oli omassa elementissään kisapaikoilla, mutta sen jälkeen, kun olimme käyneet Harrin kanssa Yleislaatuarvostelussa sekä kenttähevosten laatuarvostelussa en ollut enää katsellut kisakalenteria niin tarkalla silmällä sen suhteen, jotta olisimme kiertäneet enää mitenkään aktiivisesti kilpailuissa. Tosin talvi oli muutenkin sellaista aikaa, jolloin kenttäpuolella oli hyvin paljon hiljaisempaa kisojen suhteen ainakin suomessa ja jos haluaisi jatkaa kilpailemista talviksi täytyisi aina lähteä sitten johonkin keski-Eurooppaan, mutta mulla ei todellakaan ollut mitään mielenkiintoa siihen. Tokihan jokainen kisakausi oli aina omalla tavallaa...