Tarinanurkka

  Elettyäni kaksi viikkoa valheessa, mun oli pakko todeta itselleni että en keksisi mitään keinoa kertoa Feetulle epäsuorasti siitä että olin ostanut uuden hevosen. ”Mun pitää kertoa sulle jotain…” puoliksi mutisin samalla kun kesityin vähän liian intensiivisesti hajottamaan jauhelihaa paistinpannulle. ”Liittyykö se jotenkin sun viimeisimpään hevosostokseen?” Käännyin katsomaan vierelläni seisovaa miestä hämmentyneenä. “Miten… Mistä?” “Rakas, sä taisit unohtaa että oot antanut mulle täyden pääsyn sun pankkitilillesi sen vuoksi jos jotain tapahtuu ja totta puhuen kuus tonnia on sellainen summa jonka puuttumisen huomaa enemmän kuin helposti. “Ai niin…” En todellakaan ollut muistanut sitä faktaa jotta olin antanut naimisiin menomme jälkeen Feetulle täyden käyttöoikeuden pankkitiliini. Miehen mainittua asiasta toki kaikki palasi mieleeni ja muistin syyt miksi olin halunnut tällaisen päätöksen tehdä. Ehkä se ei ollut kaikista klassisin päätös joita avioparit tekivät, mutta omalla tavall...

”Samuel mitä sä teit?” Käännyin katsomaan oviaukkoon ilmestynyttä Feetua. Aviomieheni oli yrittänyt saapua paikalle mahdollisimman hiljaa, mutta mä olin silti saanut toisen kiinni hiippailustaan. ”En mä… mitään…” yritin vakuuttaa, vaikka mä en tiennyt kuinka uskottava mä olin. ”Kyllä mä tiedän mitä sä teit. Sä kattelit taas nuoria hevosia.” Vastalauseen keksiminen ei ollut kovinkaan helppoa, sillä olihan se totta, jotta olin alkanut katselemaan nuoria hevosia tai sitten varsoja. En mä tiennyt mitä mä hain, muuta kuin että hevonen, jonka mä hankkisin tulisi olla vihreä. Jos asiat olisivat menneet toisin melkein vuosikymmen takaperin, mä en ehkä olisi tässä pisteessä. Tai sitten mä olisin tämän pisteen ylitse. Totuutta oli hankala tietää, sillä se yö oli muuttanut kaiken. Se yö oli meinannut viedä kaiken. ”Ootko löytänyt mitään mielenkiintoista?” ”En oikeastaan…” --- Myynnissä 3,5v tammavarsa. Nuoren emän ensimmäinen varsa. Emällä muutamia kisastartteja este- ja kouluradoilta. Isä … Ruun...