Mä olin alkanut jonkinlaisella tasolla miettimään Harrin eläköittämistä. Eihän ori ollut vielä kuin yhdentoista ja pääsääntöisesti se oli pysynyt koko uransa kunnossa. Hollannissa ollessaan kimo ori oli saanut oikeastaan enemmän kuin tarpeeksi aikaa eikä sitä ollut yritettykään tuoda liiallisella kiireellä kisa-areenoille, vaikka ratsuttajansa olikin lopulta vienyt nuoren orin kokemaan ensimmäiset kenttäkisansa. Jokaiseen treeniin kimo ori lähti aina korvat höröllä ja työmotivaatiota Harrilta edelleen löytyi, joten senkään loppumisesta ei johtunut nämä pohteeni. Totta puhuen, jos ori itse olisi näyttänyt siltä, jotta sillä ei ollut enää innostusta harjoitteluun ja kilpailemiseen päätöksen tekeminen olisi voinut olla huomattavasti helpompaa. Oikeastaan sen jälkeen ei olisi tarvinnut enää edes pohtia mikä olisi oikea ratkaisu, sillä orisi tehnyt sen minun puolestani. En mä tiennyt olisiko se vain hyvän hevosen hukkaan heittämistä, jos nyt päätyisin eläköittämään Harrin. Saati jotta nautt...
Virtuaalihahmojen tarinoita matkojensa varsilta