”NEJ. NEJ! Inte i helvetet!” melkein huusin Agnesille naisen ehdottaessa, josko lähtisimme katsomaan Solgardens slottella järjestettäviä estekilpailuja. Ehkä joskus – paino vahvasti sanalla Joskus – mä voisin olla valmis ottamaan tällaisen askeleen. Vaikka tapahtunut ei pyörinyt enää mielessäni päivittäin, ei se silti tarkoittanut sitä, että mä olisin kuitenkaan vielä valmis ottamaan tällaista askelta. Olinhan mä joskus leikitellyt, sillä ajatuksella josko mä kävisin katsomassa estekisoja, mutta en mä todellakaan ollut vielä valmis tekemään sitä oikeasti. Sitten kun mä joskus hamaassa tulevaisuudessa tekisin jotain sen eteen, että kävisin katsomassa estekilpailuja, haluaisin tehdä sen omaan tahtiini ja valita kisat, joita kävisin seuraamassa itse. Hästkraft på höjden ei todellakaan ollut sellainen kilpailu, jota mä haluaisin mennä katsomaan. Estekorkeuksien ollessa matalimmillaankin metrin, olisivat ne ihan liian korkeita siihen nähden mikä minusta tuntuisi mukavalta. Vaikka en itse ol...
Virtuaalihahmojen tarinoita matkojensa varsilta